Blogimuija

Kivimuija  on seurannut koko kesän ihmisten toimintaa kivien kanssa. Tilanne on kehittymässä siihen suuntaan, että muija ei voi enää vaieta. Ihmiset on saatava tajuamaan, että kiven ottaminen on tehtävä vakaasti harkiten ja sitoutuen. Moni ihminen innostuu kesän alussa tuunaamaan pihaansa, reunustamaan kukkapenkkejänsä jos jonkinlaisilla kivireunuksilla. Useinkaan he eivät tajua, että kivet ovat kilpikonniakin pitkäikäisempiä kumppaneita, joita ei tulisi hetken mielijohteesta valon villiinnyttämänä hankkia. Jos ne eivät sovikaan pihaan, niille on löydettävä uusi paikka. Kun kivi on repäisty syntysijoiltaan ja sijoitettu ihmisen pihaan, tottumisprosessi vie useita kuukausia. Tänä aikana kivi hakee paikkaansa maa-aineksen päällä. Kun kivi on saanut tehtyä itselleen pienen painauman, se on yleensä kotiutunut ja viihtyy uudessa paikassaan. Kivelle on todella stressaava kokemus, jos pitkän kotiutumisprosessin jälkeen se riuhtaistaan taas liikkeelle. Vain siksi, että ihminen ei enää...

Kivimuija ( rupes femina ) on laji, joka aktivoituu kesäisin. Suomessa laji on levittäynyt aivan etelän kärjestä pohjoisen tuntureille. Ensinäkemältä lajia on vaikea erottaa  tavallisesta ihmisestä ( homo sapiens ), mutta käyttäytymisen aktiivinen tarkkailu erottaa kivimuijat ihmisistä. Kivimuijalle tyypillistä käytöstä on ympäristön kivimateriaalin jatkuva kyttääminen ja ihastelu, saattaapa muija napsaista kuvankin houkuttelevista asetelmista. Esimerkiksi huvipuistopäivän kohokohta saattaa olla hienon luonnonkivikasan löytäminen ja sen ihastelu useista eri kulmista. Lajitoverit tunnistavat toisensa yleensä nopeasti. Vuorovaikutukseen kuuluu kiviasetelmien vertailu ja tulevien kiviasetelmasuunnitelmien kuvaaminen monisanaisesti. Hyvin tyypillistä on myös, että muijat vierailevat toistensa reviireillä ihastelemassa puolivalmiita tai valmiita rakennelmia. Muijan löytämä saalis. Ihmiset usein poistavat kiviä reviireiltään ja ilmoittavat poistuvista kivistä sosiaalisen median ...

Niin kauan kun muija muistaa, hänen isällään on ollut tietokone. Aluksi sellainen perusharmaa laatikko, jonka päällä oli kuvaputkinäyttö. Sen perustehtävä jäi muijalle kovin epäselväksi, mutta muutamaa peliä sillä tuli pelattua. Ensin pelit olivat sellaisia kiteisiä, jossa nuolilla siirreltiin asioita tai sitten hiirellä pelattiin pasianssia. Teini-iän kynnyksellä ATK-muija pääsi testaamaan niinkin upeaa elämystä kuin Hugo-peliä. SE oli vasta peli! Sitä muija hakkasi innoissaan, kunnes kone jumitti päiväkausiksi. Muijan isä ei tästä kovin ilahtunut, joten muija hillitsi Hugo-innostustaan. Kaikkiaan muijan oli vaikea ymmärtää isänsä intoa tuohon harmaaseen laatikkoon. Isän kiinnostus konetta kohtaan oli niin suurta, että muijaa lähes ärsytti. Ja kun koulussa oli aika valita konekirjoituksen ja ATK:n välillä, muija valitsi konekirjoituksen. Paskaako millään ATK:lla tekee... Kiusallaankaan muija ei innostunut isän yrityksistä esitellä konettaan, teini kun oli. Ne on ihan turhia. Olisi...

Muija tutustui jääkiakkoon jo lapsena muuttaessaan Tampereelle. Hyvin selväksi kävi, että jonkinsorttinen kanta olisi otettava siihen, mikä seura on paras. Ensimmäisiä haparoivia askelia seuran valinnassa otti perheen isä lähtiessään seuraamaan ensimmäistä liigapeliään. Tuolloin hän kysyi tyttäriltään: "Tappara vai Ilves?" Ja kun ilves on aika söpön näköinen elukka, tyttäret valitsivat Ilveksen. Siitä se ajatus sitten lähti. Muutama vuosi myöhemmin muija törmäsi tulevaan mieheensä. Tuo kiakkopoika oli pelannut Ilveksen junnuissa jo nelivuotiaasta, joten sopivasti muija sopi kuvaan jo lähes innokkaana ilvesläisenä. Kiakkopoika otti muijan mukaan omiin peleihinsä, joita tämä sitten seurasi kentän laidalta sormet valkoisina vesipullon ympärillä. Kentällä kun riitti menoa. Kiakkopoika vei muijan myös liigapeleihin. Kuljetti junnuvalmentajarivistön väliin ja istutti isänsä viereen. Katsokaas, kun myös kiakkopojan isä oli ilvesläinen, todellinen ilvesläinen olikin useammalta vu...

Eräänä lauantaiaamuna lapiomuija katsoi lämpömittaria ja huomasi, että kesä on tullut. Hän päätti lähteä ulos hieman kuopimaan Fiskarsinsa kanssa. Pihalla muija otti yleiskatselmuksen selvittääkseen, mistä löytyy kuopimatonta kohtaa. Kun autotallin sivusta näytti sopivan koskemattomalta ja rikkaruohoiselta, päätti hän hieman kuopaista. Ja ah, rikkaruohojen ja saven alta löytyi ihania aarteita, kiviä. Ihania kiviä, joilla voi reunustaa ojaa. Tästä innostuneena muija kuopi koko autotallin yhden sivun. Välillä muija harhautui kasvimaalle, mansikkapenkkiin, kukkapenkkiin, ojaan ja vähän kaikkialle. Koko lauantain muija kuopi ja kuvasi pieniä projektejaan. Illasta hän huomasi, että kylläpä väsyttää. Aamusta hän huomasi, että edellisen päivän kuovinta tuntui edelleen kropassa. Muija päätti, että sunnuntai on lepopäivä ja lähti käymään lasten mummun ja papan luona mökillä koko pesueen voimin. Lupasipa muija lapsilleen, että saavat uida järvessäkin. Lasten ilotellessa rantavedessä muija is...

Lapiomuija on suuruudenhullu nainen, jonka paras ystävä on Fiskarsin pistolapio. Kun kevään ensisäteet sulattavat pälvikohdan pihaan, lapiomuija on siellä suunnittelemassa kuopimista ja kuopsutusta. Mikään projekti ei ole muijalle ja lapiolle liian suuri, kaikki hoituu tältä kaksikolta. Esimerkiksi ojien kaivaminen on muijan mielestä oikein mukavaa pientä puuhastelua. Kun kaupungin mies ei pystynyt kaivurilla ojia suorimaan, lapiomuija otti lapion pieniin kätösiinsä ja suoristi ojat manuaalisesti. Mitäpä kaivurilla tekee, kun on lapio. Ja kottikärryt. Lapiomuijan mies onkin harkinnut muijan vuokraamista maansiirtokoneeksi kesän ajaksi lisätienestin toivossa. Lapiomuijan projekti alkaa aina pitkällisellä saapastelulla ja tuijottelulla pihassa. Kirjallista suunnitelmaa ei koskaan tehdä, koska projekti elää aina matkan varrrella. Hutejakin tulee, koska aina ei vain yksinkertaisesti voi tietää, miltä mikäkin kasvi näyttää lopullisessa sijoituskohteessaan. Tai sitten vain mieli muuttuu aj...

Lumikolamuija herää ensilumen sataessa maahan. Hän on hieman takakireä ja kärttyinen tapaus, jonka lempipuuhia ovat kinosten kyttäys ikkunan takaa ja tulevien viikkojen sademäärien vertailu. Erityisen kärttyinen muija on silloin, jos lumisadetta on luvattu aamuksi. Ja yleensähän sitä on luvattu aamuksi. Taivaan täydeltä. Ja se ei ole sellaista ihanaa hahtuvaa, joka leijailee lempeästi idylliseen lumimaisemaan. Ei. Se on nuoskaa, räntää, lumipalloja, jäätä ja vettä sisältävä sade, joka reippaan talvituulen kyydittämänä lentää vaakasuoraan kinostaen lumen juuri sinne, minne sen ei pitäisi mennä. Täydellisinä aamuina reipas aurakuski on käynyt jo viideltä auraamassa pihatien eteen sellaisen lumijäävallin, että panssariautokaan ei siitä naarmuitta yli pääse. Nuo aamut lumikolamuija kätkee sydämeensä, ja niiden avulla hän vaalii vihaansa tuota valkoista sontaa kohtaan. Lumikolamuijan työvälineitä ovat iso musta lumikola, rimpula sininen lumentyönnin, iso harmaa lumilapio ja pieni vaaleanp...