Älä ota kesäkiveä

Kivimuija on seurannut koko kesän ihmisten toimintaa kivien kanssa. Tilanne on kehittymässä siihen suuntaan, että muija ei voi enää vaieta. Ihmiset on saatava tajuamaan, että kiven ottaminen on tehtävä vakaasti harkiten ja sitoutuen.

Moni ihminen innostuu kesän alussa tuunaamaan pihaansa, reunustamaan kukkapenkkejänsä jos jonkinlaisilla kivireunuksilla. Useinkaan he eivät tajua, että kivet ovat kilpikonniakin pitkäikäisempiä kumppaneita, joita ei tulisi hetken mielijohteesta valon villiinnyttämänä hankkia. Jos ne eivät sovikaan pihaan, niille on löydettävä uusi paikka.

Kun kivi on repäisty syntysijoiltaan ja sijoitettu ihmisen pihaan, tottumisprosessi vie useita kuukausia. Tänä aikana kivi hakee paikkaansa maa-aineksen päällä. Kun kivi on saanut tehtyä itselleen pienen painauman, se on yleensä kotiutunut ja viihtyy uudessa paikassaan. Kivelle on todella stressaava kokemus, jos pitkän kotiutumisprosessin jälkeen se riuhtaistaan taas liikkeelle. Vain siksi, että ihminen ei enää pidäkään kukkapenkkinsä kivireunuksesta.

Nämä kivet muija pelasti Nokialta ja Linnainmaalta. Molemmissa tapauksissa talon entinen asukas oli hylännyt kivet muuttaessaan, ja uusi asukas ei halunnut niitä pihaansa. Pitkän prosessin jälkeen kivet löysivät paikkansa muijan ojasta, jonne ne tyytyväisinä kaivautuivat vierekkäin. 

Kivimuija on myös havainnut, että kivien tarpeita ei huomioida riittävästi. Ne unohdetaan pihalle ja niiden elinolosuhteita ei huomioida riittävästi. Muutaman kuukauden tai vuoden välein kivet tarvitsevat alustansa pöyhimistä ja rikkaruohojen poistamista. Huoltotahti riippuu täysin maaperän pehmeydestä ja ravinteikkuudesta.  Valitettavan usein tämä unohtuu, ja kärsijöinä ovat kivet.

Nämä kivet löytyivät Hervantalaisen omakotitalon pihasta. Raukat olivat hautauneet rikkaruohojen alle, olipa joihinkin roiskittu maaliakin. Asianmukainen kivien suojaus oli unohdettu taloa maalatessa. Tällä hetkellä kivet on ladottu vierekkäin suuren koivun alle totuttautumaan pihan ilmapiiriin. Muutaman viikon päästä ne ovat todennäköisesti valmiita siirrettäväksi lopulliseen paikkaansa. 

Erityisen huolestuttavaa on, että kaupungin toiminta kivien kanssa on viime vuosina mennyt aivan villiksi. Lohkareita räjäytellään irti emokalliosta ratikoiden, tunneleiden ja lämpöputkien tieltä. Kiviä dumpataan huoletta jätemaille, eikä niiden vähimmäistarpeista huolehdita. Ja kaupunki antaa näin tapahtua. Muija muistaa tämän seuraavissa vaaleissa!

Nämä löytyivät eräältä Tamperelaiselta rakennustyömaalta. Lohkareet oli julmasti riivitty irti emokalliosta ilman vaiheittaista vieroitusta. Muija sai luvan pelastaa ne pois työmaalta. Kivistä näkee, että liian nopea vieroitus on stressannut niitä kovin. Nyt ne totuttelevat emokalliosta erossa olemiseen Hervantalaisten kivien vieressä. Vaikuttaa, että nämä kivet tulevat keskenään toimeen oikein hyvin ulkoisista eroista huolimatta.

Muija haluaa siis vielä muistuttaa, että kivelläkin on tunteet ja persoona. Älä siis hanki kiveä hetken mielijohteesta, vaan vakaasti harkiten!
Ja muista: kesäkissa, kesäkoira, kesämikäikinä ei ole hyvä juttu. Jos tekee mieli lemmikkiä, harjoittele ensin kivillä.