Blogimuija

Muija aloitti vakituisen saliharrastamisen noin viidentoista vuoden tauon jälkeen muutamia vuosia sitten. Sitä ennen salihommia oli tullut harrastettua parinkympin molemmin puolin naistensalilla. Se nuoruuden sali oli hauska paikka, sokkeloinen ja monikerroksinen vanha talo, jonne sai mennä omalla avaimella. Salin kohokohta oli aina lopuksi, kun jäimme kaverin kanssa hytkymään jonkinsorttisiin selluliittikoneisiin. Niissä oli leveä vyö, joka asetettiin sen kehonosan ympärille, josta selluliitin olisi halunnut pois, ja sitten laitettiin kone tärisemään. Tehokkuudesta ei ollut tietoa, mutta ajatuksen tasolla oli mukavaa, että selluliitin voisi saada pois ravistamalla. Mitäpä sitä parikymppinen tytönhupakko mitään tiesi selluliiteistä. Sitä kun mukamas oli niin maan perkuleesti, kun puristeli peilin edessä reisiä. Sen muija on oppinut viidessätoista vuodessa, että ei kannata niitä reisiä puristella, niin on itselläkin parempi mieli. Edes missikisoissa ei ole sellaista vaihetta, jossa