Ikea-muija on se muija, josta muijan mies pitää vähiten. Aina, kun muija nykäisee mittanauhan esiin, mies niska jäykkänä jännityksestä kysäisee, että mitäs nyt. Ja vastaukseksi mies saa mitä mielikuvituksellisimman selityksen uusista huonejärjestyksistä sekä pitkän selonteon uuden järjestyksen paremmuudesta ja käytännöllisyydestä. Ja sille muijalle ei sanota ei. Tai voihan sitä yrittää, mutta ei se kuuntele. Kun Ikea-inspis iskee, se pusketaan läpi sinikeltaiset valot silmissä kiiluen. Jos sitä yrittää jarruttaa, vastassa on tulta ja tappuraa. Muijan Ikea-into on syttynyt jo kymmenen vuotta sitten. Ihan parilla ensimmäisellä kerralla mieskin suostui mukaan halvan lihapulla-annoksen voimalla. Sitten sattui pieni epäonninen reissu pääkaupunkiseudun Ikeoissa, minkä aikana muija ja mies sai virkistävästi kierrellä yhden Ikean kerran ja toisen kahteen kertaan, kun haluttuja tuotteita ei löytynyt juuri oikeasta Ikeasta. Ja kun viimeistä vitriininovea löytyi vain toisesta Ikeasta, ja tämän
Minusta on moneksi muijaksi. Tarinoita perheenäidin elämästä.