Siirry pääsisältöön

Kivien salattu maailma

Moni luulee, että kivet ovat pelkästään harmaita möllyköitä, jotka pönöttävät paikallaan. Ehei! Kivillä on vilkas sosiaalinen elämä. Jos vain katsoo riittävän tarkasti, voi yllättyä iloisesti!



 Myös kivet pitävät auringonpaisteesta. Aurinkoisella kelillä voit nähdä kiven parveilevan erityisesti vesistöjen läheisyydessä. Kivi on laumaeläin, joten se hakeutuu toisten kivien seuraan. Täällä pikkukivet ovat kokoontuneet viettämään aikaa yhdessä joen rannalla.
Sillä aikaa isommat kivet keskittyvät kahvittelemaan ja juoruamaan
mukavasti asfaltin lämmössä.



Tässä näet äiti- ja lapsikiven iltakävelyllä.



Minulla oli uskomaton onni todistaa, kun tämä leikkisä pikkuperhe päätti alkaa piilosille! Mitä luulette, löytääköhän lapsikivi äitinsä
helposti?




Kivet voivat olla hyvinkin leikkisiä. Ne nauttivat yhteisestä ilakoinnista. Tässä näette erään nuoren yksilön naamiaisasussaan. Kivetkin näyttävät juhlivan halloweenia!




Kivillä ei ole käsiä, joten ne nauttivat pienestä rapsuttelusta silloin tällöin. Erityisesti kantapäällä rapsuttaminen pistää kiven hyrisemään tyytyväisyydestä.


Tässä ihminen on lähtenyt kivipainiin. Tämä laji on ihmiselle kohtuullisen riskialtis painoeron vuoksi. Neuvona onkin, että kivipainissa ihmisen kannattaa valita vastustajansa huolella. Kun isompi kivi ottaa niskalenkin, siinä on tosi kyseessä. 



Kivien tulisi muistaa, että vierivä kivi ei sammaloidu. Nämä kivivanhukset ovat selvästi unohtaneet sananlaskun ja mukavuudenhalussaan käpertyneet paikalleen vuosikausiksi. Nyt ne tarvitsevatkin jo vähän ihmisen apua karistaakseen löysän elämän jäljet itsestään.

Esteettinen kivikirurgia on hiipinyt kuin varkain myös kivimaailmaan. Enää ei luomu riitä, vaan on saatava jotain kovempaa, kiiltävämpää, terävämpää ja symmetrisempää.


Metsissä kivillä on aktiivista harrastustoimintaa.
Tässä näette valmentajan opettamassa pikkukiville
cheerleadingin alkeita. Hieno tornin alku!

Nämä partiolaiskivet ovat leiriytyneet mukavasti metsän siimekseen. Puut leirinuotiolle on jo haettu, kohta kivet saavat loimotella iloisesti räiskyvän tulen kajossa!

 Muistathan siis, että kiven nähdessäsi pysähdy ja havainnoi. Silloin voit nähdä pienen silmäyksen kivien aktiivisesta ja mielenkiintoisesta maailmasta.

Kivimuija

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi23. lokakuuta 2018 klo 21.05

    Olet niin hauska! Olinkin jo odottanut postaustasi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Automuija

Muija pitää autoista. Silloin, kun ne siirtävät muijan paikasta a paikkaan b mutkattomasti, ongelmattomasti ja mukavasti. Valitettavan usein kuitenkin käy niin, että tässä siirtymäprosessissa tapahtuu jos jonkinlaista yllättävää.  Muija on vahvasti sitä mieltä, että aivan kuten tietoteknisillä laitteilla, myös autoilla on luonne. Pirullinen luonne. Niistä on erittäin mukavaa aiheuttaa omistajalleen harmaita hiuksia tavalla tai toisella.  Ensinnäkin, autot haistavat ylimääräisen rahan. Tai hetken, kun rahalle olisi todellakin muuta käyttöä. Muija muistaa erityisen katkerana opiskeluaikojen säästämisprojektin, jonka tuloksena muija sai poikaystävänsä kanssa talteen kaksituhatta markkaa. Junnuille tiedoksi, tällaistakin rahaa on joskus ollut. Erään muijan oppilaan sanoin: "Se oli se raha, mitä oli ennen vanhaan."  Ja kyllä, heti kun auto kuuli tästä upesta säästösaavutuksesta, se pirulainen peruutti parkkipaikalla ohikulkevan auton kylkeen. Poikaystävällä ei ollut osuutta as...
14 kommenttia
Lue lisää

Muijasynergiaa

 Synergialla tarkoitetaan yleensä kahden tai useamman tekijän kumuloituvaa yhteisvaikutusta. Että lopputulos on jotakin enemmän kuin osiensa summa. No, muija osaa kumuloitua. Ainakin pihahommissa.   Kun kivimuijalle tarjotaan kiviä, hän ottaa kiviä. Koska, no. Ne on kiviä. Daa! Tämän on huomannut myös muijan kaveripiiri, joka ahkerasti tägäilee muijaa erilaisiin annetaan kiviä -ilmoituksiin. Tällainen kodittomien kivien pelastaminen on tuottanut tulosta, ja muijan pihassa komeilee lisäkivi, jos toinenkin.  Kun viime keväänä Facebookin roskalavaryhmässä tarjottiin muurikiviä (ajatelkaa, kiviä pidetään roskana!), muija merkittiin julkaisuun. Muijalla ei vielä siihen mennessä ollut ollutkaan pihassa sellaisia kiviä, joten tottahan toki ne täytyi hakea pois kuleksimasta.  Muija päätti, että kivet kannetaan sivupihalle rinteen päälle, koska sinne tulee muurikivistä hieno kukkapenkki. Niinpä muija haki uskollisella Amperallaan uudet suloiset kivet kotiin. Koska uskoll...
2 kommenttia
Lue lisää

Kiharamuija

Kun muija tupsahti tähän maailmaan (muijan äiti voi kertoa sitten tarkemmin, onko kuvaavin sana tupsahdus), koristi hänen päälakeaan porkkananpunainen pehko. Kun kutrit kasvoivat, vaalenivat ne kullankeltaisiksi ja kiertyivät kauniisti korkkiruuveille. Pikkumuija oli varsin söpö ilmestys. Pitkään ei tämäkään hiustyyli säilynyt, vaan korkkiruuvit suoristuivat ja jäljelle jäivät vaaleat suorat hiukset. Niillä sitten mentiin pitkään ja niitä krepattiin kahdeksankymmentäluvun loppupuolella juhlaan kuin juhlaan. Se vasta oli jotakin!  Kouluikäinen muija halusi kreppaamisen ohessa myös kiharoita. Kun muillakin oli. Joten täytyi mankua vanhemmilta permanentti. Kun muillakin. Ja ah, niin ihanasti se paksu otsatukkakin kihartui permanenttiaineen sipaisun jälkeen. Sillä kelpasi kipittää koulukuvaan.  Tämän jälkeen aikuisiällä muija on tasaiseen tahtiin halunnut pitkää ja polkkaa, punaista ja vaaleaa. Välillä pientä otsatukkaakin. Ja niin, niitä raitoja. Rakkaita muistoja on k...
Lähetä kommentti
Lue lisää