Blogimuija

Kun muija aikoinaan teki positiivisen raskaustestin, hän oli onnesta mykkyrällä. Ainoita tunteita olivat onni ja ilo. Siellä kohdussa kasvaa oma lapsi päivä päivältä, pieni rakas ihme.  Ja sitten se iski. Ajatus siitä, kuinka moni asia voi mennä pieleen raskaudessa. Toisaalta tuo pieni kultamuru on siellä vatsapeitteiden suojassa hyvässä turvassa. Ja toisaalta sitten, mitä jos kaikki ei olekaan hyvin? Muija tuudittautui siihen, että kunhan vain raskaus on ohi ja vauva puserrettu maailmaan, sitten lapsukainen on turvassa. Sitten kaikki on hyvin. Ja sitten kun vauva lepäsi sylissä, muija muisti kätkytkuoleman. Ja tukehtumisen. Ja se pään aukile, millä ihmeellä siihen ei tökkää mikään?! Puhumattakaan ravistamisesta.   Mitä, jos sen kultakimpaleen siirtää väärin olkapäältä hoitopöydälle ja ravistaa vahingossa? Eikö neuvolalla ole ohjeita tähän?! Kerta toisensa jälkeen muija huokaisi syvään selätettyään jonkin vaiheen lapsen kasvussa. Nyt se osaa katsoa, mitä laittaa suuhun. N

Kohta alkaa olla kulunut vuorokausi siitä, kun Suomen #Naisleijonat tekivät historiaa ja taistelivat itsensä maailmanmestareiksi. Finaalipaikka oli jo kova, mutta että MM-voitto, ihan mahtavaa! Tunne oli aivan mieletön, kun kiekko lipui maaliin jatkoajalla. Toki oli se ihan pöhkö ja järjetön hylkäys. Toki oli se jatkoajan loppu ja rankut. Toki oli se häviö. Toki oli se käsinkosketeltava hetki, kun näiden upeiden pelaajien voitto varastettiin. Muija ei suostu hyväksymään noita hetkiä. Noora Räty sanoi sen erittäin hienosti omalla instagram-tilillään: "Historiankirjat voi sanoo mitä ne sanoo, mut mun sydämessä me ollaan maailmanmestareita." Ja niin olette myös muijan sydämessä. Ja varmasti aika monen muun suomalaisen. Ja mitä muija on somea seurannut, niin aika monen muunkin kuin suomalaisen. Te. Olitte. Upeita. Muija ei muista, milloin viimeksi olisi kiekko nostattanut tällaisia tunteita. Vielä sängyssä maatessa uni ei tullut silmään, koska ketutus oli niin suuri. Ja se