Blogimuija

Lumikolamuija herää ensilumen sataessa maahan. Hän on hieman takakireä ja kärttyinen tapaus, jonka lempipuuhia ovat kinosten kyttäys ikkunan takaa ja tulevien viikkojen sademäärien vertailu. Erityisen kärttyinen muija on silloin, jos lumisadetta on luvattu aamuksi. Ja yleensähän sitä on luvattu aamuksi. Taivaan täydeltä. Ja se ei ole sellaista ihanaa hahtuvaa, joka leijailee lempeästi idylliseen lumimaisemaan. Ei. Se on nuoskaa, räntää, lumipalloja, jäätä ja vettä sisältävä sade, joka reippaan talvituulen kyydittämänä lentää vaakasuoraan kinostaen lumen juuri sinne, minne sen ei pitäisi mennä. Täydellisinä aamuina reipas aurakuski on käynyt jo viideltä auraamassa pihatien eteen sellaisen lumijäävallin, että panssariautokaan ei siitä naarmuitta yli pääse. Nuo aamut lumikolamuija kätkee sydämeensä, ja niiden avulla hän vaalii vihaansa tuota valkoista sontaa kohtaan. Lumikolamuijan työvälineitä ovat iso musta lumikola, rimpula sininen lumentyönnin, iso harmaa lumilapio ja pieni vaaleanp