Lumikolamuija

Lumikolamuija herää ensilumen sataessa maahan. Hän on hieman takakireä ja kärttyinen tapaus, jonka lempipuuhia ovat kinosten kyttäys ikkunan takaa ja tulevien viikkojen sademäärien vertailu. Erityisen kärttyinen muija on silloin, jos lumisadetta on luvattu aamuksi. Ja yleensähän sitä on luvattu aamuksi. Taivaan täydeltä. Ja se ei ole sellaista ihanaa hahtuvaa, joka leijailee lempeästi idylliseen lumimaisemaan. Ei. Se on nuoskaa, räntää, lumipalloja, jäätä ja vettä sisältävä sade, joka reippaan talvituulen kyydittämänä lentää vaakasuoraan kinostaen lumen juuri sinne, minne sen ei pitäisi mennä. Täydellisinä aamuina reipas aurakuski on käynyt jo viideltä auraamassa pihatien eteen sellaisen lumijäävallin, että panssariautokaan ei siitä naarmuitta yli pääse. Nuo aamut lumikolamuija kätkee sydämeensä, ja niiden avulla hän vaalii vihaansa tuota valkoista sontaa kohtaan.

Lumikolamuijan työvälineitä ovat iso musta lumikola, rimpula sininen lumentyönnin, iso harmaa lumilapio ja pieni vaaleanpunainen lumilapio. Katsokaas, kun sitä hemmetin lunta tulee, sitä tupruttaa niin maan joka paikkaan, jolloin erilaiset välineetkin ovat tarpeen.
Toki muija haaveilee puskutraktorista ja liekinheittimestä, joilla voisi käydä kinoksien kimppuun, mutta vielä ei budjetti tai aviomies ole periksi antanut.

Luontoäidin ollessa erityisen veemäisellä tuulella, yleensä keväisin, joutuu muija turvautumaan perinteiseen Fiskarsin rautalapioon. Näin käy silloin, kun katolta rymistää alas koko talven aikana kertynyt lumi ihanan jäisiksi pinoiksi, joita ei millään muovilelulla siirretä. Noina rattoisina kevätpäivinä löydät muijan takapihalta kiroamassa talvea ja tekemässä muuttosuunnitelmaa Karibialle tai vähintäänkin kerrostaloon. Tuolloin ehkä kuitenkin on parempi olla löytämättä muijaa, sillä silloin hän ei todellakaan ole juttutuulella. Ellet sitten tule oman Fiskarsin kanssa haaveilemaan kerrostaloasumisesta. Silloin juttu luistaa ja saatat saada jopa hymyn.

Jos löydät muijan makaamasta hangesta erittäin ison lumikasan vierestä, älä pelästy. Hän ei ole saanut raivosta kohtausta. Kyseessä on klassinen epätoivokohtaus, joka ei aiheuta fyysistä vaaraa niin muijalle kuin ympäristöllekään. Tuolloin muija makaa hetken, tuijottaa taivaalle ja pohtii, miksi juuri hän ja säälii itseään. Kohtauksen jälkeen ominaista on, että työhön käydään uudella innolla tai jopa epätoivoisella raivolla.