Blogimuija

Kivimuija  on seurannut koko kesän ihmisten toimintaa kivien kanssa. Tilanne on kehittymässä siihen suuntaan, että muija ei voi enää vaieta. Ihmiset on saatava tajuamaan, että kiven ottaminen on tehtävä vakaasti harkiten ja sitoutuen. Moni ihminen innostuu kesän alussa tuunaamaan pihaansa, reunustamaan kukkapenkkejänsä jos jonkinlaisilla kivireunuksilla. Useinkaan he eivät tajua, että kivet ovat kilpikonniakin pitkäikäisempiä kumppaneita, joita ei tulisi hetken mielijohteesta valon villiinnyttämänä hankkia. Jos ne eivät sovikaan pihaan, niille on löydettävä uusi paikka. Kun kivi on repäisty syntysijoiltaan ja sijoitettu ihmisen pihaan, tottumisprosessi vie useita kuukausia. Tänä aikana kivi hakee paikkaansa maa-aineksen päällä. Kun kivi on saanut tehtyä itselleen pienen painauman, se on yleensä kotiutunut ja viihtyy uudessa paikassaan. Kivelle on todella stressaava kokemus, jos pitkän kotiutumisprosessin jälkeen se riuhtaistaan taas liikkeelle. Vain siksi, että ihminen ei enää pid

Kivimuija ( rupes femina ) on laji, joka aktivoituu kesäisin. Suomessa laji on levittäynyt aivan etelän kärjestä pohjoisen tuntureille. Ensinäkemältä lajia on vaikea erottaa  tavallisesta ihmisestä ( homo sapiens ), mutta käyttäytymisen aktiivinen tarkkailu erottaa kivimuijat ihmisistä. Kivimuijalle tyypillistä käytöstä on ympäristön kivimateriaalin jatkuva kyttääminen ja ihastelu, saattaapa muija napsaista kuvankin houkuttelevista asetelmista. Esimerkiksi huvipuistopäivän kohokohta saattaa olla hienon luonnonkivikasan löytäminen ja sen ihastelu useista eri kulmista. Lajitoverit tunnistavat toisensa yleensä nopeasti. Vuorovaikutukseen kuuluu kiviasetelmien vertailu ja tulevien kiviasetelmasuunnitelmien kuvaaminen monisanaisesti. Hyvin tyypillistä on myös, että muijat vierailevat toistensa reviireillä ihastelemassa puolivalmiita tai valmiita rakennelmia. Muijan löytämä saalis. Ihmiset usein poistavat kiviä reviireiltään ja ilmoittavat poistuvista kivistä sosiaalisen median kaut