Blogimuija

Niin kauan kun muija muistaa, hänen isällään on ollut tietokone. Aluksi sellainen perusharmaa laatikko, jonka päällä oli kuvaputkinäyttö. Sen perustehtävä jäi muijalle kovin epäselväksi, mutta muutamaa peliä sillä tuli pelattua. Ensin pelit olivat sellaisia kiteisiä, jossa nuolilla siirreltiin asioita tai sitten hiirellä pelattiin pasianssia. Teini-iän kynnyksellä ATK-muija pääsi testaamaan niinkin upeaa elämystä kuin Hugo-peliä. SE oli vasta peli! Sitä muija hakkasi innoissaan, kunnes kone jumitti päiväkausiksi. Muijan isä ei tästä kovin ilahtunut, joten muija hillitsi Hugo-innostustaan. Kaikkiaan muijan oli vaikea ymmärtää isänsä intoa tuohon harmaaseen laatikkoon. Isän kiinnostus konetta kohtaan oli niin suurta, että muijaa lähes ärsytti. Ja kun koulussa oli aika valita konekirjoituksen ja ATK:n välillä, muija valitsi konekirjoituksen. Paskaako millään ATK:lla tekee... Kiusallaankaan muija ei innostunut isän yrityksistä esitellä konettaan, teini kun oli. Ne on ihan turhia. Olisi