Blogimuija

Muija tutustui jääkiakkoon jo lapsena muuttaessaan Tampereelle. Hyvin selväksi kävi, että jonkinsorttinen kanta olisi otettava siihen, mikä seura on paras. Ensimmäisiä haparoivia askelia seuran valinnassa otti perheen isä lähtiessään seuraamaan ensimmäistä liigapeliään. Tuolloin hän kysyi tyttäriltään: "Tappara vai Ilves?" Ja kun ilves on aika söpön näköinen elukka, tyttäret valitsivat Ilveksen. Siitä se ajatus sitten lähti. Muutama vuosi myöhemmin muija törmäsi tulevaan mieheensä. Tuo kiakkopoika oli pelannut Ilveksen junnuissa jo nelivuotiaasta, joten sopivasti muija sopi kuvaan jo lähes innokkaana ilvesläisenä. Kiakkopoika otti muijan mukaan omiin peleihinsä, joita tämä sitten seurasi kentän laidalta sormet valkoisina vesipullon ympärillä. Kentällä kun riitti menoa. Kiakkopoika vei muijan myös liigapeleihin. Kuljetti junnuvalmentajarivistön väliin ja istutti isänsä viereen. Katsokaas, kun myös kiakkopojan isä oli ilvesläinen, todellinen ilvesläinen olikin useammalta vu

Eräänä lauantaiaamuna lapiomuija katsoi lämpömittaria ja huomasi, että kesä on tullut. Hän päätti lähteä ulos hieman kuopimaan Fiskarsinsa kanssa. Pihalla muija otti yleiskatselmuksen selvittääkseen, mistä löytyy kuopimatonta kohtaa. Kun autotallin sivusta näytti sopivan koskemattomalta ja rikkaruohoiselta, päätti hän hieman kuopaista. Ja ah, rikkaruohojen ja saven alta löytyi ihania aarteita, kiviä. Ihania kiviä, joilla voi reunustaa ojaa. Tästä innostuneena muija kuopi koko autotallin yhden sivun. Välillä muija harhautui kasvimaalle, mansikkapenkkiin, kukkapenkkiin, ojaan ja vähän kaikkialle. Koko lauantain muija kuopi ja kuvasi pieniä projektejaan. Illasta hän huomasi, että kylläpä väsyttää. Aamusta hän huomasi, että edellisen päivän kuovinta tuntui edelleen kropassa. Muija päätti, että sunnuntai on lepopäivä ja lähti käymään lasten mummun ja papan luona mökillä koko pesueen voimin. Lupasipa muija lapsilleen, että saavat uida järvessäkin. Lasten ilotellessa rantavedessä muija is

Lapiomuija on suuruudenhullu nainen, jonka paras ystävä on Fiskarsin pistolapio. Kun kevään ensisäteet sulattavat pälvikohdan pihaan, lapiomuija on siellä suunnittelemassa kuopimista ja kuopsutusta. Mikään projekti ei ole muijalle ja lapiolle liian suuri, kaikki hoituu tältä kaksikolta. Esimerkiksi ojien kaivaminen on muijan mielestä oikein mukavaa pientä puuhastelua. Kun kaupungin mies ei pystynyt kaivurilla ojia suorimaan, lapiomuija otti lapion pieniin kätösiinsä ja suoristi ojat manuaalisesti. Mitäpä kaivurilla tekee, kun on lapio. Ja kottikärryt. Lapiomuijan mies onkin harkinnut muijan vuokraamista maansiirtokoneeksi kesän ajaksi lisätienestin toivossa. Lapiomuijan projekti alkaa aina pitkällisellä saapastelulla ja tuijottelulla pihassa. Kirjallista suunnitelmaa ei koskaan tehdä, koska projekti elää aina matkan varrrella. Hutejakin tulee, koska aina ei vain yksinkertaisesti voi tietää, miltä mikäkin kasvi näyttää lopullisessa sijoituskohteessaan. Tai sitten vain mieli muuttuu aj