Blogimuija

Torimuija on innokas kirppistoimija. Lasten vanhat vaatteet ja tarvikkeet viedään kirpputorille, erityisesti sellaisille, joissa saa itse myydä muutaman tunnin ajan. Helppoa ja nopeaa, eikä tarvitse viikon ajan juosta siivoamassa pöytää. Toinen ehdottoman hyvä paikka on facekirppikset. Siellä on mukava laittaa tavaraa myyntiin  rauhassa omassa kodissa ja itselle sopivaan aikaan. Myös tori.fi on tullut tutuksi ja sitä kautta on lähtenyt tavaraa kiertoon. Torimuija on kuitenkin törmännyt toritoiminnan lieveilmiöihin myydessään ja ostaessaan tavaraa. Aina ei kaikki ole niin kivaa ja helppoa. Joskus enemmänkin vaikeaa ja suunnattoman ärsyttävää. Ensinnäkin nuo lastentarvikekirppistapahtumat. Ennen riitti, että ilmoittaudut tapahtumaan ja menet paikalle. Oikein hinnoiteltu tavara vaihtoi omistajaa ja itse sai siitä vaivanpalkaksi muutaman satasen, jolla ostaa lapsukaisilleen uusia vaatteita. Ei ole enää näin yksinkertaista. Nykyään on osattava haistaa oikea tapahtuma, liityttävä järjest

Muija lähettelee tasaisin väliajoin paketteja. Kun jokin tavara tai vaate jää turhaksi, muija myy sen pikkurahalla eteenpäin. Näin saadaan tavarat niille, jotka niistä vielä saavat iloa. Yksi helppo ja hyvä tapa lähettää paketti on ollut Postin Smartpost-palvelu. Menet hyllykön luo, näpyttelet osoitteet, maksat lähetysmaksun kortilla ja hihhei, paketti on menossa uudelle omistajalle. Muija on sen verran rakastunut tähän lähetystapaan, että kaikkien vaihtoehtoisten tapojen opiskelu on ollut pannassa. Muijan mies on kovasti mainostanut Matkahuollon palveluja, mutta pyh ja pah, ei muija ole sellaiseen haksahtanut. Kun Posti kerran leikkaa ruohonkin kirjeiden jakamisen ohessa, niin kyllähän ne osaa mitä vaan? Taas yhden kerran muija oli lähettämässä pakettia, mutta kiire pukkasi päälle. Muija pyysi miestä lähettämään ja mainosti, kuinka hitsin HELPPOA on Smartpostilla asioiminen. Ja mies lupasi. Tunnin päästä muija vilkaisi kännykkäänsä ja huomasi, että mies oli soittanut VIISI puhelua