Siirry pääsisältöön

Pakettimuija avautuu

Muija lähettelee tasaisin väliajoin paketteja. Kun jokin tavara tai vaate jää turhaksi, muija myy sen pikkurahalla eteenpäin. Näin saadaan tavarat niille, jotka niistä vielä saavat iloa. Yksi helppo ja hyvä tapa lähettää paketti on ollut Postin Smartpost-palvelu. Menet hyllykön luo, näpyttelet osoitteet, maksat lähetysmaksun kortilla ja hihhei, paketti on menossa uudelle omistajalle.

Muija on sen verran rakastunut tähän lähetystapaan, että kaikkien vaihtoehtoisten tapojen opiskelu on ollut pannassa. Muijan mies on kovasti mainostanut Matkahuollon palveluja, mutta pyh ja pah, ei muija ole sellaiseen haksahtanut. Kun Posti kerran leikkaa ruohonkin kirjeiden jakamisen ohessa, niin kyllähän ne osaa mitä vaan?

Taas yhden kerran muija oli lähettämässä pakettia, mutta kiire pukkasi päälle. Muija pyysi miestä lähettämään ja mainosti, kuinka hitsin HELPPOA on Smartpostilla asioiminen. Ja mies lupasi. Tunnin päästä muija vilkaisi kännykkäänsä ja huomasi, että mies oli soittanut VIISI puhelua. Ja laittanut muutaman viestin tästä HELPOSTA Smartpostista. Jorisi jotakin HELPOSTI-koodista ja laittelipa perään muutaman kiukkuisen sanankin. Muija ihmetteli moista koodia. Miksei maksanut kortilla, niin kuin muija aina tekee. Se on HELPPOA.

Selvisi, että kortilla ei enää saa maksaa. Pitää hoitaa paketin lähettäminen HELPOSTI. Enää ei voi kävellä automaatille, lykätä osoitetietoja, maksaa ja laittaa pakettia matkaan. Nykyään homma hoidetaan HELPOSTI sovelluksella. Koska Posti on tutkinut, että asiakkaat tykkäävät siitä.

Muija ei oikein uskonut, että korttikaan ei enää Postille kelpaa. Kun seuraava paketti lähti kohti uutta omistajaa, marssi muija hyvin vakain askelin pankkikortti kourassa pakettiautomaatille. Ja niin, siinä missä piti olla kolo kortille, oli nyt mainos HELPOSTA tavasta lähettää paketti. Ja koska se on niin HELPPOA, muuta vaihtoehtoa ei anneta.

Lataa appi, kirjaudu, tunnista itsesi, tipu ulos sovelluksesta, kiroile, yritä uudestaan, epäonnistu, kävele postin palvelutiskille, avaudu, saa apua, kävele takaisin pakettiautomaatille, kirjaudu vihdoinkin sisään... Ja sitten pääset lähettämään itse pakettia. Ja se on oma HELPPO prosessinsa se.

Muija voi kertoa, että HELPOSTI-koodi kuulostaa lähinnä vittuilulta, kun paketin lähettämiseen kuluu puoli tuntia. Siinä vaiheessa muijalle kävi mielessä antaa pari nasevaa potkua automaatille, mutta siitä kyllä jää liian HELPOSTI kiinni, kun kolme kameraa osoitti paketinlähettäjän suuntaan. Muija tyytyi ärisemään, puhisemaan ja mulkoilemaan.

Toisen paketin muija lähetti eilen. Muija päätti olla kaukaa viisas ja tilata HELPOSTI-koodin jo kotona. Sitten mies vain HELPOSTI sujauttaa paketin automaattiin kauppamatkalla. 25 minuuttia muija seisoi kännykkä kourassa, selvitti koneelta asioita, näpytti kännykkää ja (taas kerran) kiroili mielessään. Sitten oli HELPOSTI-koodi kourassa ja mahdollisuus lähteä lähettämään pakettia. Ihanaa, että Posti on tehnyt siitä näin HELPPOA.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Automuija

Muija pitää autoista. Silloin, kun ne siirtävät muijan paikasta a paikkaan b mutkattomasti, ongelmattomasti ja mukavasti. Valitettavan usein kuitenkin käy niin, että tässä siirtymäprosessissa tapahtuu jos jonkinlaista yllättävää.  Muija on vahvasti sitä mieltä, että aivan kuten tietoteknisillä laitteilla, myös autoilla on luonne. Pirullinen luonne. Niistä on erittäin mukavaa aiheuttaa omistajalleen harmaita hiuksia tavalla tai toisella.  Ensinnäkin, autot haistavat ylimääräisen rahan. Tai hetken, kun rahalle olisi todellakin muuta käyttöä. Muija muistaa erityisen katkerana opiskeluaikojen säästämisprojektin, jonka tuloksena muija sai poikaystävänsä kanssa talteen kaksituhatta markkaa. Junnuille tiedoksi, tällaistakin rahaa on joskus ollut. Erään muijan oppilaan sanoin: "Se oli se raha, mitä oli ennen vanhaan."  Ja kyllä, heti kun auto kuuli tästä upesta säästösaavutuksesta, se pirulainen peruutti parkkipaikalla ohikulkevan auton kylkeen. Poikaystävällä ei ollut osuutta asiaan

Muijasynergiaa

 Synergialla tarkoitetaan yleensä kahden tai useamman tekijän kumuloituvaa yhteisvaikutusta. Että lopputulos on jotakin enemmän kuin osiensa summa. No, muija osaa kumuloitua. Ainakin pihahommissa.   Kun kivimuijalle tarjotaan kiviä, hän ottaa kiviä. Koska, no. Ne on kiviä. Daa! Tämän on huomannut myös muijan kaveripiiri, joka ahkerasti tägäilee muijaa erilaisiin annetaan kiviä -ilmoituksiin. Tällainen kodittomien kivien pelastaminen on tuottanut tulosta, ja muijan pihassa komeilee lisäkivi, jos toinenkin.  Kun viime keväänä Facebookin roskalavaryhmässä tarjottiin muurikiviä (ajatelkaa, kiviä pidetään roskana!), muija merkittiin julkaisuun. Muijalla ei vielä siihen mennessä ollut ollutkaan pihassa sellaisia kiviä, joten tottahan toki ne täytyi hakea pois kuleksimasta.  Muija päätti, että kivet kannetaan sivupihalle rinteen päälle, koska sinne tulee muurikivistä hieno kukkapenkki. Niinpä muija haki uskollisella Amperallaan uudet suloiset kivet kotiin. Koska uskollinen Ampera ei ole ihan

Kisamuija

 Muija on aina halunnut ajatella, että olisi kovin kilpailuhenkinen yksilö. Kisamuija. Sellainen, joka vetelee vaikka viimeisillä voimillaan maaliin ja tekee yli-inhimillisiä suorituksia ihan vain voitonhimosta. Sellainen, joka kestää paineet ja selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta, jos palkintona on mainetta ja kunniaa.  Aina on siis halunnut ajatella. Mutta saattaapi olla, että muija ei kuitenkaan ihan tuollainen ole. Tai siis ei ollenkaan. Muija muistaa aina ne alakoulun urheilukisat, joissa voittajakolmikolle jaettiin sellaiset ihan oikeat mitalit. Koska koulu oli pieni, muijalla oli jonkinsorttisia mahdollisuuksia mitaleille, edes teoriassa. Ja olihan se kiva haaveilla. Että saisi sen ihanan mitalin joskus kaulaansa. Niitä voittajia kun oli tullut ihailtua jo päiväkodin aidan takaa.   Ekaluokan hiihtokisoissa muija päätti kunnostautua. Se tuttu metsälenkki vedetään niin maan kovaa, niin lujaa, kun ikinä vain voi suksilla päästä. Että saisi sen ihanaakin ihanimman mitalin kaulaan