Siirry pääsisältöön

Kivimuija

Kivimuija (rupes femina) on laji, joka aktivoituu kesäisin. Suomessa laji on levittäynyt aivan etelän kärjestä pohjoisen tuntureille. Ensinäkemältä lajia on vaikea erottaa  tavallisesta ihmisestä (homo sapiens), mutta käyttäytymisen aktiivinen tarkkailu erottaa kivimuijat ihmisistä.

Kivimuijalle tyypillistä käytöstä on ympäristön kivimateriaalin jatkuva kyttääminen ja ihastelu, saattaapa muija napsaista kuvankin houkuttelevista asetelmista. Esimerkiksi huvipuistopäivän kohokohta saattaa olla hienon luonnonkivikasan löytäminen ja sen ihastelu useista eri kulmista.

Lajitoverit tunnistavat toisensa yleensä nopeasti. Vuorovaikutukseen kuuluu kiviasetelmien vertailu ja tulevien kiviasetelmasuunnitelmien kuvaaminen monisanaisesti. Hyvin tyypillistä on myös, että muijat vierailevat toistensa reviireillä ihastelemassa puolivalmiita tai valmiita rakennelmia.

Muijan löytämä saalis. Ihmiset usein poistavat kiviä reviireiltään ja
ilmoittavat poistuvista kivistä sosiaalisen median kautta. 











Kivimuijien tarve kivien keräilyyn on loppumaton, lähes pakonomainen. Kiviä hankitaan Tori.fi:stä, Facebookin kirppiksiltä, lenkkipolkujen varsilta ja jopa ulkomailta. Usein kivimuija lyöttäytyy toisen muijan kanssa yölliselle hankintaretkelle, jolloin tien vierestä on hyvä kerätä ne kauneimmat kivet. Erityinen kultakaivos on rakennustyömaa, jos myötämielinen työnjohtaja antaa luvan kivien keräämiseen. Silloin muijan silmissä kiiltää hullu into vielä päiviä löydän jälkeen.

Toimintaansa muijat tarvitsevat välineitä. Usein kivimuijan reviirillä on peräkoukulla varustettu auto ja peräkärry, pakettiauto tai muuten iso auto. Näitä muija tarvitsee kivien kuljettamiseen. Usein muija on pariutunut ihmisen kanssa, jolloin hän sotkee keräilyynsä myös puolisonsa. Muijat raahaavat vastentahtoisia puolisojaan kilometrien ja taas kilometrien päähän hyvien kivikätköjen luokse. Yleensä puolisot suostuvat mukaan, sillä muijan into on ylitsevuotavaa ja saaliin menettänyt muija on kovin äkäinen.

Kaikkinensa kivimuija on hyödyllinen laji. He poistavat tehokkaasti turhat kivet ihmisten reviireiltä ja eivät vaadi palkkaa. Kotioloissa runsaan kivivaraston kanssa he ovat leppoisia ja hyväntuulisia. Tällöin ihmiset pärjäävät näiden otusten kanssa oikein mainiosti ja jopa pitävät niiden seurasta. Suosittelen lämpimästi kivimuijiin tutustumista, jos sellainen vastaan tulee.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Muijalle suuri päivä, blogin ensimmäinen kommentti! Tästä hyvästä voitit itsellesi kourallisen soraa. Palkinnon voit noutaa lähimmältä kentältä. Kivistä syksyä ja kaikkea hyvää!

      Poista
  2. Kuulostaa tutulta!:D Kiva olisi nähdä kuvia Kivimuijan pihalta, mitä kaikkea ihanaa kivistä on syntynyt.:) Kuulaita syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä muijan täytyy vähän kuvaillakin jossain vaiheessa, ehdottomasti!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Automuija

Muija pitää autoista. Silloin, kun ne siirtävät muijan paikasta a paikkaan b mutkattomasti, ongelmattomasti ja mukavasti. Valitettavan usein kuitenkin käy niin, että tässä siirtymäprosessissa tapahtuu jos jonkinlaista yllättävää.  Muija on vahvasti sitä mieltä, että aivan kuten tietoteknisillä laitteilla, myös autoilla on luonne. Pirullinen luonne. Niistä on erittäin mukavaa aiheuttaa omistajalleen harmaita hiuksia tavalla tai toisella.  Ensinnäkin, autot haistavat ylimääräisen rahan. Tai hetken, kun rahalle olisi todellakin muuta käyttöä. Muija muistaa erityisen katkerana opiskeluaikojen säästämisprojektin, jonka tuloksena muija sai poikaystävänsä kanssa talteen kaksituhatta markkaa. Junnuille tiedoksi, tällaistakin rahaa on joskus ollut. Erään muijan oppilaan sanoin: "Se oli se raha, mitä oli ennen vanhaan."  Ja kyllä, heti kun auto kuuli tästä upesta säästösaavutuksesta, se pirulainen peruutti parkkipaikalla ohikulkevan auton kylkeen. Poikaystävällä ei ollut osuutta asiaan

Muijasynergiaa

 Synergialla tarkoitetaan yleensä kahden tai useamman tekijän kumuloituvaa yhteisvaikutusta. Että lopputulos on jotakin enemmän kuin osiensa summa. No, muija osaa kumuloitua. Ainakin pihahommissa.   Kun kivimuijalle tarjotaan kiviä, hän ottaa kiviä. Koska, no. Ne on kiviä. Daa! Tämän on huomannut myös muijan kaveripiiri, joka ahkerasti tägäilee muijaa erilaisiin annetaan kiviä -ilmoituksiin. Tällainen kodittomien kivien pelastaminen on tuottanut tulosta, ja muijan pihassa komeilee lisäkivi, jos toinenkin.  Kun viime keväänä Facebookin roskalavaryhmässä tarjottiin muurikiviä (ajatelkaa, kiviä pidetään roskana!), muija merkittiin julkaisuun. Muijalla ei vielä siihen mennessä ollut ollutkaan pihassa sellaisia kiviä, joten tottahan toki ne täytyi hakea pois kuleksimasta.  Muija päätti, että kivet kannetaan sivupihalle rinteen päälle, koska sinne tulee muurikivistä hieno kukkapenkki. Niinpä muija haki uskollisella Amperallaan uudet suloiset kivet kotiin. Koska uskollinen Ampera ei ole ihan

Automuija muistelmat

Muijan elämässä on ehtinyt käydä jo useampi auto. Joitakin autoja muija muistelee lämmöllä, ja niitä toisia sitten toisenlaisella tunteenpalolla. Erityisesti parikymppisenä tuli ajeltua autoilla, joiden luonteessa oli enemmän tai vähemmän saatanallinen vivahde. Mistäköhän lie tällainen johtui. Mahdollisesti siitä laihasta opiskelijan budjetista, joka sai auton näyttämään sitä kiltimmältä mitä pienempiä numeroita siinä tuulilasin lapussa oli.  Yliopistoaikanaan muija teki töitä Kotipizzassa. Vakiotyöpaikka oli opiskelukaupungin keskustassa, mutta välillä muija kävi tekemässä keikkaluontoisia visiittejä naapurikuntiin. Tällaisiin visiitteihin tarvittiin sitten se uskollinen paskiainen, joka takalokarit mutkalla kuljettaisi muijan vääntämään pitsaa nälkäisille arjen sankareille. Selvyyden vuoksi tiedoksi, että uskollinen paskiainen on auto, joka uskollisesti muistaa olla mahdollisimman paskamainen perheenjäsen.  Erään kerran muija oli taas naapurikunnan pitseriassa iltavuorossa syksyn pim