Ikea-muija on se muija, josta muijan mies pitää vähiten. Aina, kun muija nykäisee mittanauhan esiin, mies niska jäykkänä jännityksestä kysäisee, että mitäs nyt. Ja vastaukseksi mies saa mitä mielikuvituksellisimman selityksen uusista huonejärjestyksistä sekä pitkän selonteon uuden järjestyksen paremmuudesta ja käytännöllisyydestä. Ja sille muijalle ei sanota ei. Tai voihan sitä yrittää, mutta ei se kuuntele. Kun Ikea-inspis iskee, se pusketaan läpi sinikeltaiset valot silmissä kiiluen. Jos sitä yrittää jarruttaa, vastassa on tulta ja tappuraa.
Muijan Ikea-into on syttynyt jo kymmenen vuotta sitten. Ihan parilla ensimmäisellä kerralla mieskin suostui mukaan halvan lihapulla-annoksen voimalla. Sitten sattui pieni epäonninen reissu pääkaupunkiseudun Ikeoissa, minkä aikana muija ja mies sai virkistävästi kierrellä yhden Ikean kerran ja toisen kahteen kertaan, kun haluttuja tuotteita ei löytynyt juuri oikeasta Ikeasta. Ja kun viimeistä vitriininovea löytyi vain toisesta Ikeasta, ja tämän toisen Ikean palvelualtis henkilökunta lupasi puhelimella soittaessa pitää varastonsa viimeistä vitriininovea varattuna ruhtinaalliset puoli tuntia, niin olihan sitä lähdettävä heti hakemaan, eikä vasta jo kerättyjen tuotteiden maksamisen jälkeen. Miehen mielestä vitriini olisi ollut oikein hieno ilman oveakin, mutta kun raskaana oleva raivopäinen Ikea-muija pyöräytti silmiään järkytyksen merkiksi, huomasi mies tietysti ajatuksen olevan täysin absurdi.
Kovin hienosti mies jaksoi kerätä jo kertaalleen kerätyt tuotteet uudessa Ikeassa ja nakata 25 minuuttia varattuna olleen vitriininoven kuorman huipuksi. Hienosti hän myös kiersi kassojen kautta ja osti mahansa kanssa vaappuvalle muijalle pehmiksen. Mutta kun tämän päivän kestäneen Ikea-rundin päätteeksi nämä kaikki tuotteet piti yrittää sulloa normikokoiseen henkilöautoon, mureni miehen rauhallisuus samaa tahtia pahvilaatikoiden reunojen kanssa. Harvoin muija on miestään nähnyt kunnolla vihaisena, mutta tuona aurinkoisena loppukesän iltana muija päätti miehen kiroillessa pahvilaatikoille, että tämä on se yksi kerta, kun hän pitää suunsa kiinni. Varmasti ainutlaatuinen kokemus miehelle, mutta valitettavasti hän ei tainnut osata arvostaa tätä elettä painiessaan laatikoiden kanssa. Perimmäinen pelko muijan hiljaisuuden takana oli, että jos suu aukeaa väärässä kohdassa, jää se vaivalla haettu vitriininlasi parkkipaikalle auton kaasuttaessa auringonlaskuun.
Tämän riemukkaan reissun jälkeen mies pyhästi vannoi, että hän ei enää KOSKAAN astu jalallaan Ikeaan päinkään. Ja mies on kyllä sanansa mittainen. Muija kuitenkin hokasi, että kunhan saa punnerrettua laatikot autoon, niin kyllä se mies ne sitten kokoaa kotona. Sitten sattui pieni työntäyteinen omakotitaloon muutto, jossa perusteellisen keittiörempan ja koko talon pintarempan päälle muija kasasi olkkarin lattialle oikein mehevän kasan Ikea-laatikoita. Tämän puserruksen jälkeen mies vakaasti ilmoitti, että yhtäkään lipastoa hän ei enää kokoa. Olihan samankaltaisia lausuntoja tullut kuultua jo jonkin aikaa, mutta nyt äänessä oli sellainen varmuus, että muijakin sen todeksi ymmärsi.
Tämän jälkeen muija hoksasi, että akkuporakonetta on opeteltava käyttämään, jos Ikean ihanuuksia mielii kotiinsa. Ja kyllähän se kädessä pysyi. Ja hienosti ne tuotteet muijakin sai koottua. Girlpower ja silleen, mitään miehiä tarvita! Ja sitten muijakin vähän jo kyllästyi kasaamiseen. Joten muuta oli keksittävä. Ja sitten se välähti: Osta käytettyä! Ne on valmiiksi kasattuja ja niitä ei tarvitse hakea Ikeasta. Joten miehelläkään ei ole perusteita kieltäytyä näistä reissuista. Yhden epäonnisen reissun jälkeen mies päätti, että tämäkin on sellaista toimintaa, josta hän sanoutuu irti.
Mutta Ikea-muija on ovela. Muutamille reissuille hän sai houkuteltua kaverin miehen. Lahjomalla kaverin kakulla. Eikä se mies tainnut uskaltaa vastaan sanoa. Varamiespalvelun avulla vanhemman tytön huoneeseen saatiin kaappi ja alakertaan harrastevälinehyllykkö, merkkiä Kallax. Ja hienoja oli! Mies tuhahteli ja ompelutti apulaiselleni Ikea-kassista kalsarit. Kuulemma vihonviimeistä petturuutta miesten kesken kannella toisten koteihin Ikeaa.
Nyt viimeisen vuoden ajan Ikea-muija on viettänyt hiljaiseloa. Hän on kypsyttänyt kaikessa rauhassa suunnitelmaa makuuhuoneen säilytysjärjestelmän täydellisestä uusimisesta. Ja se suunnitelma ON HIENO. Muija on myös ovelasti kylvänyt siemenen miehen mieleen. Että suunnitelma hyväksytään. Pikkuhiljaa se etenee. Muutamat mittaukset vielä. Ja sitten, kun tilanne on kypsä, muija päästää Ikean valloilleen. BEWARE! Muija kyllä löytää uhrinsa, jotka hän houkuttelee kanssaan Ikeaan. Se voit olla juuri SINÄ!
Muijan Ikea-into on syttynyt jo kymmenen vuotta sitten. Ihan parilla ensimmäisellä kerralla mieskin suostui mukaan halvan lihapulla-annoksen voimalla. Sitten sattui pieni epäonninen reissu pääkaupunkiseudun Ikeoissa, minkä aikana muija ja mies sai virkistävästi kierrellä yhden Ikean kerran ja toisen kahteen kertaan, kun haluttuja tuotteita ei löytynyt juuri oikeasta Ikeasta. Ja kun viimeistä vitriininovea löytyi vain toisesta Ikeasta, ja tämän toisen Ikean palvelualtis henkilökunta lupasi puhelimella soittaessa pitää varastonsa viimeistä vitriininovea varattuna ruhtinaalliset puoli tuntia, niin olihan sitä lähdettävä heti hakemaan, eikä vasta jo kerättyjen tuotteiden maksamisen jälkeen. Miehen mielestä vitriini olisi ollut oikein hieno ilman oveakin, mutta kun raskaana oleva raivopäinen Ikea-muija pyöräytti silmiään järkytyksen merkiksi, huomasi mies tietysti ajatuksen olevan täysin absurdi.
Kovin hienosti mies jaksoi kerätä jo kertaalleen kerätyt tuotteet uudessa Ikeassa ja nakata 25 minuuttia varattuna olleen vitriininoven kuorman huipuksi. Hienosti hän myös kiersi kassojen kautta ja osti mahansa kanssa vaappuvalle muijalle pehmiksen. Mutta kun tämän päivän kestäneen Ikea-rundin päätteeksi nämä kaikki tuotteet piti yrittää sulloa normikokoiseen henkilöautoon, mureni miehen rauhallisuus samaa tahtia pahvilaatikoiden reunojen kanssa. Harvoin muija on miestään nähnyt kunnolla vihaisena, mutta tuona aurinkoisena loppukesän iltana muija päätti miehen kiroillessa pahvilaatikoille, että tämä on se yksi kerta, kun hän pitää suunsa kiinni. Varmasti ainutlaatuinen kokemus miehelle, mutta valitettavasti hän ei tainnut osata arvostaa tätä elettä painiessaan laatikoiden kanssa. Perimmäinen pelko muijan hiljaisuuden takana oli, että jos suu aukeaa väärässä kohdassa, jää se vaivalla haettu vitriininlasi parkkipaikalle auton kaasuttaessa auringonlaskuun.
Tämän riemukkaan reissun jälkeen mies pyhästi vannoi, että hän ei enää KOSKAAN astu jalallaan Ikeaan päinkään. Ja mies on kyllä sanansa mittainen. Muija kuitenkin hokasi, että kunhan saa punnerrettua laatikot autoon, niin kyllä se mies ne sitten kokoaa kotona. Sitten sattui pieni työntäyteinen omakotitaloon muutto, jossa perusteellisen keittiörempan ja koko talon pintarempan päälle muija kasasi olkkarin lattialle oikein mehevän kasan Ikea-laatikoita. Tämän puserruksen jälkeen mies vakaasti ilmoitti, että yhtäkään lipastoa hän ei enää kokoa. Olihan samankaltaisia lausuntoja tullut kuultua jo jonkin aikaa, mutta nyt äänessä oli sellainen varmuus, että muijakin sen todeksi ymmärsi.
Tämän jälkeen muija hoksasi, että akkuporakonetta on opeteltava käyttämään, jos Ikean ihanuuksia mielii kotiinsa. Ja kyllähän se kädessä pysyi. Ja hienosti ne tuotteet muijakin sai koottua. Girlpower ja silleen, mitään miehiä tarvita! Ja sitten muijakin vähän jo kyllästyi kasaamiseen. Joten muuta oli keksittävä. Ja sitten se välähti: Osta käytettyä! Ne on valmiiksi kasattuja ja niitä ei tarvitse hakea Ikeasta. Joten miehelläkään ei ole perusteita kieltäytyä näistä reissuista. Yhden epäonnisen reissun jälkeen mies päätti, että tämäkin on sellaista toimintaa, josta hän sanoutuu irti.
Mutta Ikea-muija on ovela. Muutamille reissuille hän sai houkuteltua kaverin miehen. Lahjomalla kaverin kakulla. Eikä se mies tainnut uskaltaa vastaan sanoa. Varamiespalvelun avulla vanhemman tytön huoneeseen saatiin kaappi ja alakertaan harrastevälinehyllykkö, merkkiä Kallax. Ja hienoja oli! Mies tuhahteli ja ompelutti apulaiselleni Ikea-kassista kalsarit. Kuulemma vihonviimeistä petturuutta miesten kesken kannella toisten koteihin Ikeaa.
Nyt viimeisen vuoden ajan Ikea-muija on viettänyt hiljaiseloa. Hän on kypsyttänyt kaikessa rauhassa suunnitelmaa makuuhuoneen säilytysjärjestelmän täydellisestä uusimisesta. Ja se suunnitelma ON HIENO. Muija on myös ovelasti kylvänyt siemenen miehen mieleen. Että suunnitelma hyväksytään. Pikkuhiljaa se etenee. Muutamat mittaukset vielä. Ja sitten, kun tilanne on kypsä, muija päästää Ikean valloilleen. BEWARE! Muija kyllä löytää uhrinsa, jotka hän houkuttelee kanssaan Ikeaan. Se voit olla juuri SINÄ!
 |
| Kuvan Kallax ei liity epäonniseen tapaukseen, jossa pienen mittavirheen vuoksi ajettiin takaluukku auki. Tai, no liittyy se. Mutta älkää syyttäkö ja leimatko Kallaxia. Älkääkä muijaa. Se oli maailmankaikkeuden syy. Tai mitan. |
Kommentit
Lähetä kommentti