Siirry pääsisältöön

Kivimuijan kesä


Takana on kaunis ja ilontäyteinen kesä. Kivimuija on ehtinyt puuhastella jos jonkinlaista hommaa. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, muija esittelee kesänsä kuvin.


Muija on tutustunut uusiin hoidokkeihinsa.

Muija on tarkastellut kotikaupunkinsa rakennusprojekteja.





Hämäävästä kuvasta huolimatta muija ei järjestä kiville piknikkejä viltillä. Kyseessä suodatinkangas ja uusi pengerrys. Maisemiin totutetut kivet pääsevät uusille paikoille.




Rannallekin on ehditty. Uskottekos, järvenpohjastakin löytyy kiviä!



Muija kävi mökillä. Siellä oli kiviä.




Muija aloitti myös uuden harrastuksen! Sivupihalta pienen kaivamisen jälkeen löytyi selviä fossiilisia kiviä. Huolellisen puhdistuksen ja varovaisen noston jälkeen löytyi upea kiviperhe!




Muija sai tuliaisia toiselta kivimuijalta. 


Kesä myös rusketti muijaa, tosin paikallisesti. 



Muija kävi Särkänniemessä.


Myös lenkeillä muija kävi. Ihana oli kävellä metsässä luonnon keskellä ja nauttia maisemista.






Muija on ehtinyt vaikuttaa aktiivisesti myös pelastakaa kivet ry:n toiminnassa. Se on RR:n (Rescue Rocks) alaisuudessa toimiva yhdistys. Sen ensisijainen tehtävä on pelastaa mahdollisimman monia kiviä lopetusuhan alta tai joutumasta täyttömaaksi vaikkapa tien pohjaksi. Julma on sen kiven kohtalo, joka murskataan soraksi tai jopa haudataan elävältä asfaltin alle. 


Viime viikonloppuna muija sai viestin yhdistyksen aktiivijäseneltä, että Kangasalta on löytynyt lopetusuhan alla olevia kiviä. Jos ei löydy kiviä adoptoivaa tahoa, kivet murskataan. Muijat työskentelivät sinnikkäästi koko sunnuntai-iltapäivän ja saivat pelastettua kaksi kuormallista kiviä. Maanomistajan luvalla tietysti. Yhdistys pyrkii ylläpitämään suhteita maanomistajiin, jotta kivien pelastaminen olisi sujuvampaa. 

Pelastetut kivet karanteenissa. Kun ylimääräiset pölyt ovat peseytyneet pois, voidaan Kangasalan kivet sijoittaa uuteen asuinpaikkaansa. 


Muija on kiviä silitellyt ja jutellut niille. Hiljalleen ne tottuvat uuteen ilmapiiriin.

Ai niin! Muija on saanut vihiä, että on olemassa kiviäijiäkin! Äijät vain tuppaavat pitämään vähemmän meteliä itsestään, tai jopa piilottelevat taipumustaan. Kaino toive on, että saadaan äijiäkin mukaan yhdistystoimintaan. Näin saadaan mahdollisimman suuriakin kiviä pelastettua. Toki kivimuijat muiluttavat omia miesparkojaan kivihommiin, mutta kovin sinnikkäästi nämä miesparat muiluttavat itsensä hommista myös ulos. Outoa. Kuka nyt ei tykkäisi kiveä kantaa tai pyörittää. Onhan siitä tehty elokuvakin.




Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Automuija

Muija pitää autoista. Silloin, kun ne siirtävät muijan paikasta a paikkaan b mutkattomasti, ongelmattomasti ja mukavasti. Valitettavan usein kuitenkin käy niin, että tässä siirtymäprosessissa tapahtuu jos jonkinlaista yllättävää.  Muija on vahvasti sitä mieltä, että aivan kuten tietoteknisillä laitteilla, myös autoilla on luonne. Pirullinen luonne. Niistä on erittäin mukavaa aiheuttaa omistajalleen harmaita hiuksia tavalla tai toisella.  Ensinnäkin, autot haistavat ylimääräisen rahan. Tai hetken, kun rahalle olisi todellakin muuta käyttöä. Muija muistaa erityisen katkerana opiskeluaikojen säästämisprojektin, jonka tuloksena muija sai poikaystävänsä kanssa talteen kaksituhatta markkaa. Junnuille tiedoksi, tällaistakin rahaa on joskus ollut. Erään muijan oppilaan sanoin: "Se oli se raha, mitä oli ennen vanhaan."  Ja kyllä, heti kun auto kuuli tästä upesta säästösaavutuksesta, se pirulainen peruutti parkkipaikalla ohikulkevan auton kylkeen. Poikaystävällä ei ollut osuutta as...
14 kommenttia
Lue lisää

Muijasynergiaa

 Synergialla tarkoitetaan yleensä kahden tai useamman tekijän kumuloituvaa yhteisvaikutusta. Että lopputulos on jotakin enemmän kuin osiensa summa. No, muija osaa kumuloitua. Ainakin pihahommissa.   Kun kivimuijalle tarjotaan kiviä, hän ottaa kiviä. Koska, no. Ne on kiviä. Daa! Tämän on huomannut myös muijan kaveripiiri, joka ahkerasti tägäilee muijaa erilaisiin annetaan kiviä -ilmoituksiin. Tällainen kodittomien kivien pelastaminen on tuottanut tulosta, ja muijan pihassa komeilee lisäkivi, jos toinenkin.  Kun viime keväänä Facebookin roskalavaryhmässä tarjottiin muurikiviä (ajatelkaa, kiviä pidetään roskana!), muija merkittiin julkaisuun. Muijalla ei vielä siihen mennessä ollut ollutkaan pihassa sellaisia kiviä, joten tottahan toki ne täytyi hakea pois kuleksimasta.  Muija päätti, että kivet kannetaan sivupihalle rinteen päälle, koska sinne tulee muurikivistä hieno kukkapenkki. Niinpä muija haki uskollisella Amperallaan uudet suloiset kivet kotiin. Koska uskoll...
2 kommenttia
Lue lisää

Kiharamuija

Kun muija tupsahti tähän maailmaan (muijan äiti voi kertoa sitten tarkemmin, onko kuvaavin sana tupsahdus), koristi hänen päälakeaan porkkananpunainen pehko. Kun kutrit kasvoivat, vaalenivat ne kullankeltaisiksi ja kiertyivät kauniisti korkkiruuveille. Pikkumuija oli varsin söpö ilmestys. Pitkään ei tämäkään hiustyyli säilynyt, vaan korkkiruuvit suoristuivat ja jäljelle jäivät vaaleat suorat hiukset. Niillä sitten mentiin pitkään ja niitä krepattiin kahdeksankymmentäluvun loppupuolella juhlaan kuin juhlaan. Se vasta oli jotakin!  Kouluikäinen muija halusi kreppaamisen ohessa myös kiharoita. Kun muillakin oli. Joten täytyi mankua vanhemmilta permanentti. Kun muillakin. Ja ah, niin ihanasti se paksu otsatukkakin kihartui permanenttiaineen sipaisun jälkeen. Sillä kelpasi kipittää koulukuvaan.  Tämän jälkeen aikuisiällä muija on tasaiseen tahtiin halunnut pitkää ja polkkaa, punaista ja vaaleaa. Välillä pientä otsatukkaakin. Ja niin, niitä raitoja. Rakkaita muistoja on k...
Lähetä kommentti
Lue lisää