Siirry pääsisältöön

Kivimuijan kesä


Takana on kaunis ja ilontäyteinen kesä. Kivimuija on ehtinyt puuhastella jos jonkinlaista hommaa. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, muija esittelee kesänsä kuvin.


Muija on tutustunut uusiin hoidokkeihinsa.

Muija on tarkastellut kotikaupunkinsa rakennusprojekteja.





Hämäävästä kuvasta huolimatta muija ei järjestä kiville piknikkejä viltillä. Kyseessä suodatinkangas ja uusi pengerrys. Maisemiin totutetut kivet pääsevät uusille paikoille.




Rannallekin on ehditty. Uskottekos, järvenpohjastakin löytyy kiviä!



Muija kävi mökillä. Siellä oli kiviä.




Muija aloitti myös uuden harrastuksen! Sivupihalta pienen kaivamisen jälkeen löytyi selviä fossiilisia kiviä. Huolellisen puhdistuksen ja varovaisen noston jälkeen löytyi upea kiviperhe!




Muija sai tuliaisia toiselta kivimuijalta. 


Kesä myös rusketti muijaa, tosin paikallisesti. 



Muija kävi Särkänniemessä.


Myös lenkeillä muija kävi. Ihana oli kävellä metsässä luonnon keskellä ja nauttia maisemista.






Muija on ehtinyt vaikuttaa aktiivisesti myös pelastakaa kivet ry:n toiminnassa. Se on RR:n (Rescue Rocks) alaisuudessa toimiva yhdistys. Sen ensisijainen tehtävä on pelastaa mahdollisimman monia kiviä lopetusuhan alta tai joutumasta täyttömaaksi vaikkapa tien pohjaksi. Julma on sen kiven kohtalo, joka murskataan soraksi tai jopa haudataan elävältä asfaltin alle. 


Viime viikonloppuna muija sai viestin yhdistyksen aktiivijäseneltä, että Kangasalta on löytynyt lopetusuhan alla olevia kiviä. Jos ei löydy kiviä adoptoivaa tahoa, kivet murskataan. Muijat työskentelivät sinnikkäästi koko sunnuntai-iltapäivän ja saivat pelastettua kaksi kuormallista kiviä. Maanomistajan luvalla tietysti. Yhdistys pyrkii ylläpitämään suhteita maanomistajiin, jotta kivien pelastaminen olisi sujuvampaa. 

Pelastetut kivet karanteenissa. Kun ylimääräiset pölyt ovat peseytyneet pois, voidaan Kangasalan kivet sijoittaa uuteen asuinpaikkaansa. 


Muija on kiviä silitellyt ja jutellut niille. Hiljalleen ne tottuvat uuteen ilmapiiriin.

Ai niin! Muija on saanut vihiä, että on olemassa kiviäijiäkin! Äijät vain tuppaavat pitämään vähemmän meteliä itsestään, tai jopa piilottelevat taipumustaan. Kaino toive on, että saadaan äijiäkin mukaan yhdistystoimintaan. Näin saadaan mahdollisimman suuriakin kiviä pelastettua. Toki kivimuijat muiluttavat omia miesparkojaan kivihommiin, mutta kovin sinnikkäästi nämä miesparat muiluttavat itsensä hommista myös ulos. Outoa. Kuka nyt ei tykkäisi kiveä kantaa tai pyörittää. Onhan siitä tehty elokuvakin.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Automuija

Muija pitää autoista. Silloin, kun ne siirtävät muijan paikasta a paikkaan b mutkattomasti, ongelmattomasti ja mukavasti. Valitettavan usein kuitenkin käy niin, että tässä siirtymäprosessissa tapahtuu jos jonkinlaista yllättävää.  Muija on vahvasti sitä mieltä, että aivan kuten tietoteknisillä laitteilla, myös autoilla on luonne. Pirullinen luonne. Niistä on erittäin mukavaa aiheuttaa omistajalleen harmaita hiuksia tavalla tai toisella.  Ensinnäkin, autot haistavat ylimääräisen rahan. Tai hetken, kun rahalle olisi todellakin muuta käyttöä. Muija muistaa erityisen katkerana opiskeluaikojen säästämisprojektin, jonka tuloksena muija sai poikaystävänsä kanssa talteen kaksituhatta markkaa. Junnuille tiedoksi, tällaistakin rahaa on joskus ollut. Erään muijan oppilaan sanoin: "Se oli se raha, mitä oli ennen vanhaan."  Ja kyllä, heti kun auto kuuli tästä upesta säästösaavutuksesta, se pirulainen peruutti parkkipaikalla ohikulkevan auton kylkeen. Poikaystävällä ei ollut osuutta asiaan

Muijasynergiaa

 Synergialla tarkoitetaan yleensä kahden tai useamman tekijän kumuloituvaa yhteisvaikutusta. Että lopputulos on jotakin enemmän kuin osiensa summa. No, muija osaa kumuloitua. Ainakin pihahommissa.   Kun kivimuijalle tarjotaan kiviä, hän ottaa kiviä. Koska, no. Ne on kiviä. Daa! Tämän on huomannut myös muijan kaveripiiri, joka ahkerasti tägäilee muijaa erilaisiin annetaan kiviä -ilmoituksiin. Tällainen kodittomien kivien pelastaminen on tuottanut tulosta, ja muijan pihassa komeilee lisäkivi, jos toinenkin.  Kun viime keväänä Facebookin roskalavaryhmässä tarjottiin muurikiviä (ajatelkaa, kiviä pidetään roskana!), muija merkittiin julkaisuun. Muijalla ei vielä siihen mennessä ollut ollutkaan pihassa sellaisia kiviä, joten tottahan toki ne täytyi hakea pois kuleksimasta.  Muija päätti, että kivet kannetaan sivupihalle rinteen päälle, koska sinne tulee muurikivistä hieno kukkapenkki. Niinpä muija haki uskollisella Amperallaan uudet suloiset kivet kotiin. Koska uskollinen Ampera ei ole ihan

Kisamuija

 Muija on aina halunnut ajatella, että olisi kovin kilpailuhenkinen yksilö. Kisamuija. Sellainen, joka vetelee vaikka viimeisillä voimillaan maaliin ja tekee yli-inhimillisiä suorituksia ihan vain voitonhimosta. Sellainen, joka kestää paineet ja selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta, jos palkintona on mainetta ja kunniaa.  Aina on siis halunnut ajatella. Mutta saattaapi olla, että muija ei kuitenkaan ihan tuollainen ole. Tai siis ei ollenkaan. Muija muistaa aina ne alakoulun urheilukisat, joissa voittajakolmikolle jaettiin sellaiset ihan oikeat mitalit. Koska koulu oli pieni, muijalla oli jonkinsorttisia mahdollisuuksia mitaleille, edes teoriassa. Ja olihan se kiva haaveilla. Että saisi sen ihanan mitalin joskus kaulaansa. Niitä voittajia kun oli tullut ihailtua jo päiväkodin aidan takaa.   Ekaluokan hiihtokisoissa muija päätti kunnostautua. Se tuttu metsälenkki vedetään niin maan kovaa, niin lujaa, kun ikinä vain voi suksilla päästä. Että saisi sen ihanaakin ihanimman mitalin kaulaan