Siirry pääsisältöön

Kiharamuijan kokeilut

 Kiharamuija on elänyt tasaisen vaihtelevaa kiharaelämää. Periaatteessa curly girlin metodit ovat olleet käytössä, mutta käytännössä kiharat ovat jääneet kovin vähäisiksi. Aineet ovat curlya, mutta siihen se usein jääkin. Ei jaksa kuivattaa, ei jaksa plopata. Eikä tehdä sormikiharoita, huuhdella etikalla ja oluella, tehdä kanamunahaudetta, valmistaa omaa geeliä, laittaa ananasta, rikkoa hellävaroen castia ja mitä näitä nyt on....

 Yleensä ne suihkun jälkeen ilmestyneet kikkurat sitten föönataan suoraksi, minkä jälkeen hiukset asettuvat miten heitä nyt sattuu huvittamaan. Kostealla ilmalla saattaa tulla laineita, sateella jopa korkkiruuvia. Märkään tukkaan. Kun kuivuvat, tulee tilalle epämääräinen pörrö. Ei kaunis kihara. Ehei!



Muija on kokeillut vuosien saatossa kiharoiden tekemiseen välinettä jos jonkinlaista. Nämä tollukat olivat mukavat päässä myös nukkuessa, mutta lopputulos ei ollut kovin vakuuttava. Taaskaan.


 

Lähes sääntö on se, että kauneimmat kiharat tulevat iltaisin. Silleen spontaanisti ilman ponnisteluja. Ihan kuin joku curlyn henki leijailisi ympärillä ja nostelisi kutrit oikeille paikoilleen. Kun tätä yrittää aamulla tai ennen jonnekin lähtöä, päätyy sohimaan piikkisuoraa tukkaa, josta sojottaa yksi korkkiruuvi juuri siinä väärässä paikassa. Ihan kuin se curlyn henki olisi juuri sillä hetkellä todella pahassa krapulassa tai ainakin pirun pahalla päällä. 

Tiedättekö niitä mainoskuva-tilattu tuote vastapareja? Kun nettikaupasta tilatut tavarat muistuttavat lähinnä vain koomisesti tai jollakin kauhean väärällä tavalla sitä mainoskuvaa. Sama on muijan kiharoilla ennen uloslähtöä. Sitä katsoo peiliin ja toteaa vain, että ei. Ei todellakaan. Ja sutaisee hiukset paniikkiponnarille.  

Jouluna muija päätti, että nyt ne kiharat onnistuvat, kun otetaan doping käyttöön. Muija luki jostakin curly girl -sivustolta, että yöksi voi laittaa hiukset sellaisille tiukoille nykeröille. Kun nykeröt avaa aamulla, niin kaunis kiharapehko on valmis. Muijan silmissä kajasteli Carrie Bradshaw -tyylinen kokonaisuus. Tämän muija toteuttaa, ja joulupöydässä sitten säteillään yhdessä kynttilöiden kanssa. 

Aatonaaton saunan jälkeen muija ryhtyi nykertämään nykeröitään. Pyöritti ympärille ponkut ja meni sänkyyn odotusta pullollaan. Huomenna koettaisiin joulun ihme täydellisten kiharoiden muodossa. 

Aattoaamu meni nykeröt päässä joulupuuhissa. Muija availi tyttäriensä lettejä ja ihasteli kiharoita. Muija valmisteli jouluateriaa ja touhuili loppuja jouluaskareita. Juuri ennen jouluateriaa muija hipsi vessan peilin eteen poistamaan huolella vaalimansa nykeröt. Nyt nähtäisiin se ihana lopputulos. 


Ja olihan se. Lopputulos...




Ei ihan sellainen, mitä muija odotti. Huomiota se toki herätti, mutta ihan väärällä tavalla. Curlyn henki ei selvästikään ole jouluihmisiä. Tai jouluhenkiä. Lapset nauraa räkättivät ja vertasivat muijan käkkärää Molly Weasleyn kuontaloon. Mies mietti, että pienellä tuunaamisella saataisiin Marge Simpsonin tukka näkyviin. Kukaan ei maininnut Carrie Bradshawta. Ei kukaan. 

Muija yritti kovasti asetella kikkuroitaan, mutta eivät ne totelleet. Ne sojottivat juuri sinne, minne halusivat. Niihin ei pystynyt kampa, harja, katupora tai liekinheitin. Ainoa vaihtoehto oli ottaa taas se tuttu paniikkiponnari käyttöön. Kun riittävästi tukkaa veteli taaksepäin, se näytti lähes inhimilliseltä. 

Mitä me tästä opimme? Emme yhtikäs mitään. Kiharat on yliarvostettuja.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Automuija

Muija pitää autoista. Silloin, kun ne siirtävät muijan paikasta a paikkaan b mutkattomasti, ongelmattomasti ja mukavasti. Valitettavan usein kuitenkin käy niin, että tässä siirtymäprosessissa tapahtuu jos jonkinlaista yllättävää.  Muija on vahvasti sitä mieltä, että aivan kuten tietoteknisillä laitteilla, myös autoilla on luonne. Pirullinen luonne. Niistä on erittäin mukavaa aiheuttaa omistajalleen harmaita hiuksia tavalla tai toisella.  Ensinnäkin, autot haistavat ylimääräisen rahan. Tai hetken, kun rahalle olisi todellakin muuta käyttöä. Muija muistaa erityisen katkerana opiskeluaikojen säästämisprojektin, jonka tuloksena muija sai poikaystävänsä kanssa talteen kaksituhatta markkaa. Junnuille tiedoksi, tällaistakin rahaa on joskus ollut. Erään muijan oppilaan sanoin: "Se oli se raha, mitä oli ennen vanhaan."  Ja kyllä, heti kun auto kuuli tästä upesta säästösaavutuksesta, se pirulainen peruutti parkkipaikalla ohikulkevan auton kylkeen. Poikaystävällä ei ollut osuutta asiaan

Muijasynergiaa

 Synergialla tarkoitetaan yleensä kahden tai useamman tekijän kumuloituvaa yhteisvaikutusta. Että lopputulos on jotakin enemmän kuin osiensa summa. No, muija osaa kumuloitua. Ainakin pihahommissa.   Kun kivimuijalle tarjotaan kiviä, hän ottaa kiviä. Koska, no. Ne on kiviä. Daa! Tämän on huomannut myös muijan kaveripiiri, joka ahkerasti tägäilee muijaa erilaisiin annetaan kiviä -ilmoituksiin. Tällainen kodittomien kivien pelastaminen on tuottanut tulosta, ja muijan pihassa komeilee lisäkivi, jos toinenkin.  Kun viime keväänä Facebookin roskalavaryhmässä tarjottiin muurikiviä (ajatelkaa, kiviä pidetään roskana!), muija merkittiin julkaisuun. Muijalla ei vielä siihen mennessä ollut ollutkaan pihassa sellaisia kiviä, joten tottahan toki ne täytyi hakea pois kuleksimasta.  Muija päätti, että kivet kannetaan sivupihalle rinteen päälle, koska sinne tulee muurikivistä hieno kukkapenkki. Niinpä muija haki uskollisella Amperallaan uudet suloiset kivet kotiin. Koska uskollinen Ampera ei ole ihan

Automuija muistelmat

Muijan elämässä on ehtinyt käydä jo useampi auto. Joitakin autoja muija muistelee lämmöllä, ja niitä toisia sitten toisenlaisella tunteenpalolla. Erityisesti parikymppisenä tuli ajeltua autoilla, joiden luonteessa oli enemmän tai vähemmän saatanallinen vivahde. Mistäköhän lie tällainen johtui. Mahdollisesti siitä laihasta opiskelijan budjetista, joka sai auton näyttämään sitä kiltimmältä mitä pienempiä numeroita siinä tuulilasin lapussa oli.  Yliopistoaikanaan muija teki töitä Kotipizzassa. Vakiotyöpaikka oli opiskelukaupungin keskustassa, mutta välillä muija kävi tekemässä keikkaluontoisia visiittejä naapurikuntiin. Tällaisiin visiitteihin tarvittiin sitten se uskollinen paskiainen, joka takalokarit mutkalla kuljettaisi muijan vääntämään pitsaa nälkäisille arjen sankareille. Selvyyden vuoksi tiedoksi, että uskollinen paskiainen on auto, joka uskollisesti muistaa olla mahdollisimman paskamainen perheenjäsen.  Erään kerran muija oli taas naapurikunnan pitseriassa iltavuorossa syksyn pim