Kiharamuija

Kun muija tupsahti tähän maailmaan (muijan äiti voi kertoa sitten tarkemmin, onko kuvaavin sana tupsahdus), koristi hänen päälakeaan porkkananpunainen pehko. Kun kutrit kasvoivat, vaalenivat ne kullankeltaisiksi ja kiertyivät kauniisti korkkiruuveille. Pikkumuija oli varsin söpö ilmestys. Pitkään ei tämäkään hiustyyli säilynyt, vaan korkkiruuvit suoristuivat ja jäljelle jäivät vaaleat suorat hiukset. Niillä sitten mentiin pitkään ja niitä krepattiin kahdeksankymmentäluvun loppupuolella juhlaan kuin juhlaan. Se vasta oli jotakin! 

Kouluikäinen muija halusi kreppaamisen ohessa myös kiharoita. Kun muillakin oli. Joten täytyi mankua vanhemmilta permanentti. Kun muillakin. Ja ah, niin ihanasti se paksu otsatukkakin kihartui permanenttiaineen sipaisun jälkeen. Sillä kelpasi kipittää koulukuvaan. 

Tämän jälkeen aikuisiällä muija on tasaiseen tahtiin halunnut pitkää ja polkkaa, punaista ja vaaleaa. Välillä pientä otsatukkaakin. Ja niin, niitä raitoja. Rakkaita muistoja on kehittynyt huppuraidoista, kun sitä hemmetin kapistusta revittiin irti tukasta. Puhumattakaan siitä vaiheesta, kun koukulla nyittiin niitä tupsuja hupun läpi. Erittäin lämpimästi muija muistelee sitä kertaa, kun pari opiskelijatyttöä pohti muijan huputetun pään takana, että ei kai koko tukkaa tarvitse pestä, jos ne hupun päällä olevat raidat vain huuhtaisee. 

Aina välillä muijalle iskee kaipuu lapsuuteen ja korkkiruuvikiharoiden luokse. Niitä on yritetty suoristusraudalla, kiharrusraudalla, lainelaudalla, paperitolloilla, papiljoteilla, patukoilla jamitänäitänyton. Kerran muija otti aikuisiällä myös permanentin. Ja halusi suorat muutaman viikon kiharaelämän jälkeen. 

Nyt kesän alussa, piitkän suoran ja lattean jakson jälkeen muija kävi siskonsa luona. Siskon hiukset olivat kaukana suorasta ja latteasta, kiharaa ja ilmavuutta riitti. Täytyihän tällaista ilmavan hiuksen alkuperää lähteä selvittämään. 

Sisko oli haksahtanut kokeilemaan Curly Girl -metodia, jossa hiuksia kosteutetaan ja vältetään mm. silikonia, sulfaatteja ja alkoholia sisältäviä tuotteita. Ja sitten tukka kihartuu kuin itsestään. Jos on luonnostaan kihara tukka. Muija ei uskonut, mutta kokeili. Pesi päänsä suihkusaippualla ja laittoi kosteuttavaa hoitoainetta. Läträsi hiusgeeliä ja rutisteli. Pyöräytti päänsä suojaksi vanhan t-paidan ja odotti. 15 minuutin jälkeen purki t-paidan ja huomasi kiharaihmeen tapahtuneen. 

Homma siis toimii, jos noudattaa ohjeita. Intopiukeana muija pyysi saada liittyä kaikkein pyhimpään, eli Facebookin kiharayhteisöön. Jotta vain oikeamieliset pääsisivät jakamaan kiharasanomaa, oli vastattava muutamaan kysymykseen: 

1. Mistä kuulit curly girl -metodista? (Piiitkä selostus siskon purnukoista ja kokeilunhalusta sekä yllätyksestä, kun toimikin.)  

2. Sitouduthan tutustumaan metodiin ennen kokeilua esimerkiksi noin kuukauden ajan? (Hups, nopea ykköskysymyksen vastauksen poistaminen. Pohdinnan jälkeen muija laittaa OK joka kohtaan.)

3. ...

Vaikutti siltä, että luonnollisiin kiharoihin suhtaudutaan varsin vakavasti. Tästä huolimatta muijakin pääsi osaksi yhteisöä ja tutustumaan metodiin tarkemmin. Ja tutustuttavaa riitti. Ainesosaluetteloita, kuvia hyväksytyistä tuotteista, sanakirja kiharasanastolle... On freesausta, ploppausta, struktuuria, diffuuseria ja vaikka mitä. Muija piteli kiharoitaan ja vapisi. 

Tietomäärästä huolimatta muija päätti sitkeästi jatkaa metodia ja katsoa mitä kiharat toisivat tullessaan. Omien tuotteiden ostaminen oli prosessi, joka pisti itkettämään ja naurattamaan samalla kertaa. Muija kiersi kännykkä kourassa hyllyjä ja vertaili facebook-ryhmän kuvia hyllyltä löytyneisiin tuotteisiin. Jos törmäät nenä kännykässä haahuilevan säkkäräpäähän shampoohyllyltä, hän on Curly Girl -klaania, todennäköisesti juuri liittynyt tapaus. Ne pidempään olleet ovat niitä, jotka varmasti askeltavat kohti tuttua tuotetta ja nappaavat ne ilmavat kiharat tutisten. 

Ja sitten ne rutiinit, joilla kiharat pitäisi saada aikaiseksi. Yhteisöstä löytyy ohjeita siihenkin. Ilmakuivaus on suosittu ja kuulemma helppo tapa kuivattaa märkä tukka. Eli kun on ensin plopattu (oltu t-paita kiedottuna hiuksien ympärille turbaaniksi), hiusten annetaan kuivua luonnollisesti. Ohjeena oli, että kun olet sitä mieltä, että kiharat ovat kuivat, odota vielä tunti. TUNTI! Jumankauta, millä ajalla?? Herääkö nämä kaikki klaanilaiset kolmelta tekemään kiharoita?

Jos ei jaksa ilmakuivata, voi varovasti kokeilla kuivattamista föönin ja diffuuserin avulla. Muija ei diffuuseria omista, mutta luki vinkin kiharoiden kuivattamisesta siivilän avulla. Jos näet jonkun vessassa siivilän, hän on mitä todennäköisimmin kiharaklaanilaisia. Kuivatessa voi laulella vaikkapa Matin ja Tepon ikivihreää: Mä näitä kiharoita kuivaan kai viimeiseen asti...

Muija ei ole vielä ihan varma, että ovatko muijan kiharat ne upeat, ilmavat sekä huolettomat kutrit, joita hän on aina halunnut vai jonkinsorttinen ikävä flashback kasikymmenluvulta. Fiksu veto oli ikuistaa look passikuvaan, joten tätä elämänvaihetta muija saa ihastella henkilökortissaan pitkään ja hartaasti, kävi kiharoille pidemmällä tähtäimellä miten tahansa. 

Ja joo, kiharoille omistautumisen aste pisti vähän hymyilyttämään muijaa alkuun. Mutta toisaalta, kantaahan muijakin kesät kiviä. Ja lapioi puolet pihan maasta toiselle puolelle tonttia. Tai jotain muuta yhtä älytöntä. Siinä mittakaavassa joku T-paita päässä ei ole kovin paljon. 

Muija aikoo jatkaa kiharoitumista ainakin lomalla. Muija aikoo edelleen kietoa miehensä T-paidan päänsä ympärille ja marssia tarpeen vaatiessa ulos vaikka uimahallista tämännäköisenä. Sitä kutsutaan sitoutumiseksi.

Joka käkkäräpään tärkein työväline. T-paita. Muijan mies muutaman päivän katseli oudoksuen, ennen kuin uskalsi kysyä, että minkähän takia hänen paitansa on nyt jatkuvasti kiedottuna muijan päähän. Muijan selitys ei tainnut avata asiaa miehelle yhtään. Plopatessa voi laulella vaikkapa Antti Tuiskun menevää biisiä: Sitten kun mä ploppaan, niin (kihara)peto on irti...

Saattaa olla, että kihararutiineihin tottuu ja niistä tulee helpomman tuntuisia. Saattaa myös olla, että muijalla menee hermo ja kiharoista ei puhuta enää IKINÄ.