Siirry pääsisältöön

Muijan muutosvastarinta

ATK-muija ei ymmärrä, miksi kaiken pitää muuttua? Mikseivät ne insinöörit pidä siellä firmoissaan edes joskus vapaapäivää? Jos ne ei keksi uusia sovelluksia ja tietokonejuttuja, niin sitten ne PÄIVITTÄÄ vanhoja PAREMMIKSI. Eihän siinä ole mitään järkeä. SE VANHA OLI PAREMPI! Ihan niin kuin se lempparimansikkahillo, jonka kylkeen on lätkäisty: "Nyt uusi entistäkin parempi koostumus!" No ei se ole koskaan parempi! ÄLKÄÄ kehitelkö niitä tuotteitanne, antakaa niiden OLLA! Se hillo oli just hyvää aikasemmin, ja se sovellus oli just hyvä aikasemmin. Uudet ihanat sovellukset on käännettävissä muijan kielellä moneksi kirosanaksi ja useaksi turhaumaksi, kun muija yrittää löytää ne paikoiltaan kadonneet toiminnot.

Muija ei koskaan ihan täysin ymmärrä, miksi mikäkin muuttuu ja kenen toimesta. Noin neljä kertaa päivässä iskee ehdoton varmuus, että nyt joku on kaapannut profiilin, vienyt tililtä ne viimeiset 123 euroa 43 senttiä tai muuten vain aiheuttanut sellaista haittaa, mitä muija ei edes ymmärrä. Jokainen plingahdus, ponnahdusikkuna, selaimen hidastuminen tai nykiminen on muijalle varma merkki siitä, että nyt on jotakin ehdottoman suurta vilunkipeliä tapahtumassa. Kun muija avaa kauan kadoksissa olleen Afrikan serkun sähköpostin, jossa pyydetään vain muutamaa tuhatta euroa auttamaan miljoonaperinnön siirtämisessä muijan tilille, hän on varma, että peli on menetetty ja tili tyhjennetty.

Juuri eilen muija katseli kännykkänsä yläkulmaan ilmestynyttä VOLTE-sanaa. Siihen se tuli yllättäen ja pyytämättä, eikä auennut tökkimällä. Muija alkoi kovasti epäillä, että se eilinen epämääräinen puhelu olikin ollut joku virus, joka mystisesti on nyt sen kahden sekunnin aikana kännykkään luikerrellut. Lopullisen paskahalvauksen muija sai, kun soittaessaan puhelun äidilleen VOLTE hyppäsi laskurin eteen, joka kertoi puhelun keston. Tämä oli muijalle selvä todiste siitä, että nyt muija maksoi jonnekin Afrikan peräkyliin kylkiäisrahoja jokaisesta minuutista, jonka viettää puhelimen ääressä. Pikkupaniikilla muija lopetti puhelunsa lyhyeen ja alkoi pommittaa miestään töihin, että kuka hemmetti on nyt kaapannut puhelimen. Vastaukseksi tuli, että kuulemma joku uusi ääntä parantava juttu.

Nyt muija on vihdoin ja viimein ottanut käyttöön sen pelottavan nettipankkisovelluksen. Ja joo, onhan se ihan kätevä, kai se on pakko myöntää. Ja nyt kun muija elvistelee nettipankillaan, niin ihmiset kyselee, että otatko vastaan mobile paylla. MV?! Eikö se nyt jumankauta riitä, että sormet verillä on näpytelty se yksi sovellus?! On kukkaroa, on lompakkoa, on vaikka mitä. Muijan kukkaro on vitriinikaapissa ja siinä muija pitää pikkuhilut.

Jättäkää nyt ne kaikki sovellukset hetkeksi rauhaan ja antakaa tavallisten kansalaisten hetkeksi hengähtää! Ei kukaan halua päivästä toiseen pohtia, että mihin ihmeeseen ne eilen vielä näkyvillä olleet jutskat on tänään hävinnyt. Mistä tahansa. Ihan kuin sun kodissa olisi joku kotitonttu, joka yön aikana kävisi kääntämässä keittiön ja olkkarin paikan keskenään ja aamulla olisi eteisen lattialla lappu, että nyt uusi entistäkin parempi järjestys! Ei sellainen peli vetele!

OMG, AVS, ATM, EMT, EOS ja mitä näitä nyt on. EVVK.

Kommentit

  1. Niin totta joka sana! Minulla on onneksi kotona tällainen 'insinööri', joka ratkaisee kaikki eteen tulleet ongelmat. Kauheata ellei olisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, lakisääteiseksi pitäisi saada joka kodin varusteisiin koti-insinööri. Tuo minun tapaukseni ei sellainen ole, mutta jostain ihmeestä hänkin noita tietoja kaivelee. Mistä ihmiset saavat niitä tietoonsa, kun muijalle ne popsahtavat aina kuin salama kirkkaalta taivaalta?!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Automuija

Muija pitää autoista. Silloin, kun ne siirtävät muijan paikasta a paikkaan b mutkattomasti, ongelmattomasti ja mukavasti. Valitettavan usein kuitenkin käy niin, että tässä siirtymäprosessissa tapahtuu jos jonkinlaista yllättävää.  Muija on vahvasti sitä mieltä, että aivan kuten tietoteknisillä laitteilla, myös autoilla on luonne. Pirullinen luonne. Niistä on erittäin mukavaa aiheuttaa omistajalleen harmaita hiuksia tavalla tai toisella.  Ensinnäkin, autot haistavat ylimääräisen rahan. Tai hetken, kun rahalle olisi todellakin muuta käyttöä. Muija muistaa erityisen katkerana opiskeluaikojen säästämisprojektin, jonka tuloksena muija sai poikaystävänsä kanssa talteen kaksituhatta markkaa. Junnuille tiedoksi, tällaistakin rahaa on joskus ollut. Erään muijan oppilaan sanoin: "Se oli se raha, mitä oli ennen vanhaan."  Ja kyllä, heti kun auto kuuli tästä upesta säästösaavutuksesta, se pirulainen peruutti parkkipaikalla ohikulkevan auton kylkeen. Poikaystävällä ei ollut osuutta asiaan

Muijasynergiaa

 Synergialla tarkoitetaan yleensä kahden tai useamman tekijän kumuloituvaa yhteisvaikutusta. Että lopputulos on jotakin enemmän kuin osiensa summa. No, muija osaa kumuloitua. Ainakin pihahommissa.   Kun kivimuijalle tarjotaan kiviä, hän ottaa kiviä. Koska, no. Ne on kiviä. Daa! Tämän on huomannut myös muijan kaveripiiri, joka ahkerasti tägäilee muijaa erilaisiin annetaan kiviä -ilmoituksiin. Tällainen kodittomien kivien pelastaminen on tuottanut tulosta, ja muijan pihassa komeilee lisäkivi, jos toinenkin.  Kun viime keväänä Facebookin roskalavaryhmässä tarjottiin muurikiviä (ajatelkaa, kiviä pidetään roskana!), muija merkittiin julkaisuun. Muijalla ei vielä siihen mennessä ollut ollutkaan pihassa sellaisia kiviä, joten tottahan toki ne täytyi hakea pois kuleksimasta.  Muija päätti, että kivet kannetaan sivupihalle rinteen päälle, koska sinne tulee muurikivistä hieno kukkapenkki. Niinpä muija haki uskollisella Amperallaan uudet suloiset kivet kotiin. Koska uskollinen Ampera ei ole ihan

Automuija muistelmat

Muijan elämässä on ehtinyt käydä jo useampi auto. Joitakin autoja muija muistelee lämmöllä, ja niitä toisia sitten toisenlaisella tunteenpalolla. Erityisesti parikymppisenä tuli ajeltua autoilla, joiden luonteessa oli enemmän tai vähemmän saatanallinen vivahde. Mistäköhän lie tällainen johtui. Mahdollisesti siitä laihasta opiskelijan budjetista, joka sai auton näyttämään sitä kiltimmältä mitä pienempiä numeroita siinä tuulilasin lapussa oli.  Yliopistoaikanaan muija teki töitä Kotipizzassa. Vakiotyöpaikka oli opiskelukaupungin keskustassa, mutta välillä muija kävi tekemässä keikkaluontoisia visiittejä naapurikuntiin. Tällaisiin visiitteihin tarvittiin sitten se uskollinen paskiainen, joka takalokarit mutkalla kuljettaisi muijan vääntämään pitsaa nälkäisille arjen sankareille. Selvyyden vuoksi tiedoksi, että uskollinen paskiainen on auto, joka uskollisesti muistaa olla mahdollisimman paskamainen perheenjäsen.  Erään kerran muija oli taas naapurikunnan pitseriassa iltavuorossa syksyn pim