Evankeliumi äitimuijan mukaan (julistetaan joka ilta)

Ja tapahtui niinä päivinä, että äitimuijalta kävi käsky, että kaikkien lasten oli maaten pantava. Tämä maatepanokäsky oli ensimmäinen sinä iltana ja tapahtui isä-äijän ollessa työherrana. Ja kaikki menivät maate, kukin omiin huoneisiinsa. Tapahtui siellä heidän ollessaan, että valojen sammuttamisen aika tuli. Äitimuija pani heidät omiin sänkyihinsä, sillä heillä ei ollut sijaa vanhempiensa huoneessa. Siellä huoneissa sitten lapsoset olivat pitkään vartioimassa sängyssä mörköjä. Niin heidän eteensä ilmestyi taas äitimuija, ja kattovalon kirkkaus loisti heidän ympärillään. He pelkäsivät suuresti, mutta äitimuija sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teillä on tänä päivänä lupa unohtaa möröt, haamut ja muut kauhistukset. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte yövalon kytkettynä päälle pöydältänne. Ja yhtäkkiä oli äitimuijan kanssa suuri joukko ulisevia itkulapsia, he ja valistivat äitimuijaa ja sanoivat: "Kunnia möröille pimeyksissä, ja maassa pelko lapsosten kesken, joita kohtaan äitimuijalla on nukuttamistahto." Ja kun äitimuija oli mennyt lapsosten luota omaan makuuhuoneeseensa, niin nämä huusivat äidillensä: "Me tulkaamme nyt makuuhuoneeseenne unohtamaan sitä, mikä on pelottanut ja minkä kaverit meille aikaisemmin päivällä ilmoittivat." Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät äitimuijan ja isä-äijän sängyn ja kiipesivät sinne. Ja kun he tämän olivat tehneet, ilmoittivat he sen sanan möröistä, joka oli puhuttu jo omissa huoneissa. Ja äitimuija, joka sen kuuli, ihmetteli sitä, mitä lapset hänelle puhuivat. Ja äitimuija kätki kaikki nämä sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä löytääkseen oikean tavan rauhoittaa lapsiaan. Ja lapsoset makasivat sängyssä kiittäen ja ylistäen itseään kaikesta, minkä avulla he olivat isoon sänkyyn luikerrelleet. Ja äitimuija ja isä-äijällä ei taaskaan ollut sijaa isossa sängyssä.