Siirry pääsisältöön

Tampereem muija

Muija ei ole paljasjalkainen tamperelainen, mutta elää jä hengittää Pirkanmaalle. Hän ei voisi kuvitellakaan asuvansa muualla kuin Tampereella. Toki naapurikunnissakaan ei ole vikaa, mutta Tampere. Se on jotakin se! Muija on kovasti yrittänyt jäljitellä tamperelaista puhetyyliä, mutta paljasjalkaiset aina tuppaavat utelemaan, että mistä päin sitä ollaan kotoisin. Mutta silti, muija on sielultaan tamperelainen, vaikka suoltaakin suustaan välillä pohjanmaata,savoa ja kaikkea muutakin mahdollista, jossa veännetään riittävästi.  

Tampere on siis mahtava paikka asua. Täällä on paljon näettävää ja koettavaa. Keskusta on pullollaan kauniita yksityiskohtia, joita kannattaa käydä ihailemassa. Varsinkin kesäisin kannattaa lähteä kiertelemään ja katselemaan kaupunkia, elämykset ovat taattuja! Alla kaupunkikierros Tampereem muijan kanssa.


Tampereelle pääsee helposti junalla. Jos siis ei ole liian kuuma, kylmä, märkä, lehtinen, kuiva tai muuten junille haastava keli. Jo juna-asemalta löytyy ihania arkkitehtonisia yksityiskohtia, jotka ehdottomasti kannattaa tsekata!






Juna-asemaa lähellä on Tampere-talo, joka on pohjoismaiden suurin konsertti- ja kongressikeskus. Rakennus hipoo kauneudessaan täydellisyyttä, ja erityisesti illan valaistus tuo talon upeat piirteet näkyviin.



Keskustassa on paljon pieniä putiikkeja ja kivoja teitä. Tampereem muija suosittelee kävelemään katuja ja nauttimaan näkymistä ja ympäröivästä tunnelmasta.



Hämeenkatu on Tampereen keskipiste ja ylpeys, se on jokaisen Tampereella kävijän nähtävä päästä päähän!





Hämeenkadulla on panostettu erityisesti jalankulkijoiden ohjaamiseen oikeille kulkuväylille.




Bussipysäkit ovat helposti löydettävissä, joten bussilla kulkeminen on helppoa.



Ja sitten, Hämeenkadun helmi: Hämeensilta! Mikä sen parempaa, kuin nauttia kaupungin vilinästä kosken kuohuja ihaillen!





Hämeensillan jyhkeät muodot porautuvat jokaisen tamperelaisen sieluun kotimaisemaksi.




Väriäkin arvostetaan kaupunkisuunnittelussa.




Pyöräilijöitä ja jalankulkijoita ohjataan kylteillä hienosti. 



Hämeenkadun viheralueet tuovat luonnon keskustaan. Puiden varjossa on ihana nauttia aurinkoisesta säästä. 



Värikkäiden rakennelmien ja luonnon vihreyden vaihtelu luovat mieleenpainuvan kontrastin Hämeenkadun tunnelmaan. 





Keskusta kannattaa kokea myös pimeällä. Selkeät ja turvalliset kävelytiet mahdollistavat helpon siirtymisen paikasta toiseen.



Myös Hämeenkadun legendaariset mukulakivet kannattaa kokea. 




Keskustan kaunis valaistus pimeällä.



Keskustorin suihkulähde, vanha kirkko ja teatterirakennus luovat torin perinteisen maiseman.



Hämeensillan maisemat pimeällä ovat henkeäsalpaavia.




Muija suosittelee poistumaan keskustan tuntumasta myös kaupunginosiin. Esimerkiksi Kaleva on eläväinen kaupunginosa monine shoppaus- ja harrastusmahdollisuuksineen.


Kaikkinensa, Tampere on kiva paikka asua. Myönnettäköön, että muija on hieman väsähtänyt tähän uudistamiseen. Mutta muutaman vuoden päästä meillä on toivottavasti entistä ehompi Tampere, jonne mahtuvat niin jalankulkijat, pyöräilijät, autoilijat, asiakkaat kuin yrittäjätkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Automuija

Muija pitää autoista. Silloin, kun ne siirtävät muijan paikasta a paikkaan b mutkattomasti, ongelmattomasti ja mukavasti. Valitettavan usein kuitenkin käy niin, että tässä siirtymäprosessissa tapahtuu jos jonkinlaista yllättävää.  Muija on vahvasti sitä mieltä, että aivan kuten tietoteknisillä laitteilla, myös autoilla on luonne. Pirullinen luonne. Niistä on erittäin mukavaa aiheuttaa omistajalleen harmaita hiuksia tavalla tai toisella.  Ensinnäkin, autot haistavat ylimääräisen rahan. Tai hetken, kun rahalle olisi todellakin muuta käyttöä. Muija muistaa erityisen katkerana opiskeluaikojen säästämisprojektin, jonka tuloksena muija sai poikaystävänsä kanssa talteen kaksituhatta markkaa. Junnuille tiedoksi, tällaistakin rahaa on joskus ollut. Erään muijan oppilaan sanoin: "Se oli se raha, mitä oli ennen vanhaan."  Ja kyllä, heti kun auto kuuli tästä upesta säästösaavutuksesta, se pirulainen peruutti parkkipaikalla ohikulkevan auton kylkeen. Poikaystävällä ei ollut osuutta asiaan

Muijasynergiaa

 Synergialla tarkoitetaan yleensä kahden tai useamman tekijän kumuloituvaa yhteisvaikutusta. Että lopputulos on jotakin enemmän kuin osiensa summa. No, muija osaa kumuloitua. Ainakin pihahommissa.   Kun kivimuijalle tarjotaan kiviä, hän ottaa kiviä. Koska, no. Ne on kiviä. Daa! Tämän on huomannut myös muijan kaveripiiri, joka ahkerasti tägäilee muijaa erilaisiin annetaan kiviä -ilmoituksiin. Tällainen kodittomien kivien pelastaminen on tuottanut tulosta, ja muijan pihassa komeilee lisäkivi, jos toinenkin.  Kun viime keväänä Facebookin roskalavaryhmässä tarjottiin muurikiviä (ajatelkaa, kiviä pidetään roskana!), muija merkittiin julkaisuun. Muijalla ei vielä siihen mennessä ollut ollutkaan pihassa sellaisia kiviä, joten tottahan toki ne täytyi hakea pois kuleksimasta.  Muija päätti, että kivet kannetaan sivupihalle rinteen päälle, koska sinne tulee muurikivistä hieno kukkapenkki. Niinpä muija haki uskollisella Amperallaan uudet suloiset kivet kotiin. Koska uskollinen Ampera ei ole ihan

Kisamuija

 Muija on aina halunnut ajatella, että olisi kovin kilpailuhenkinen yksilö. Kisamuija. Sellainen, joka vetelee vaikka viimeisillä voimillaan maaliin ja tekee yli-inhimillisiä suorituksia ihan vain voitonhimosta. Sellainen, joka kestää paineet ja selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta, jos palkintona on mainetta ja kunniaa.  Aina on siis halunnut ajatella. Mutta saattaapi olla, että muija ei kuitenkaan ihan tuollainen ole. Tai siis ei ollenkaan. Muija muistaa aina ne alakoulun urheilukisat, joissa voittajakolmikolle jaettiin sellaiset ihan oikeat mitalit. Koska koulu oli pieni, muijalla oli jonkinsorttisia mahdollisuuksia mitaleille, edes teoriassa. Ja olihan se kiva haaveilla. Että saisi sen ihanan mitalin joskus kaulaansa. Niitä voittajia kun oli tullut ihailtua jo päiväkodin aidan takaa.   Ekaluokan hiihtokisoissa muija päätti kunnostautua. Se tuttu metsälenkki vedetään niin maan kovaa, niin lujaa, kun ikinä vain voi suksilla päästä. Että saisi sen ihanaakin ihanimman mitalin kaulaan