Siirry pääsisältöön

Maanantaimuija

Muija vihaa maanantaita. Siis niinku vihaa. Syvästi ja pyhästi. Muijan mielestä maanantait ovat jokin kohtalon ja jumalien yhteinen huvituksen aihe, jolloin ne voivat vain nojata taaksepäin ja seurata, mitä perkeleellistä meille pienille ihmisparoille tapahtuu. Kuin universumin henkien oma sitcom.

Maanantaisin linnut repivät roskiksista kamat pihamaalle, paskovat matoille tai auton päälle. Maanantaisin tolppa väläyttää valomerkkinsä viikon alkamisen kunniaksi tai sakkolappu tervehtii oikein pysäköidyn auton tuulilasista. Tai ainakin sitä luuli pysäköineensä oikein.

Maanantai on myös oikein mainio päivä aiheuttaa pienimuotoinen liikenneruuhka keskikaupungilla yrittämällä taskuparkkia tai kadottaa lapsensa metsään. Ihan vain teoreettisesti ajatellen.

Maanantai on ilkeämielinen pikkukakkiainen, joka nauttii arjen pienien vastoinkäymisten aiheuttamisesta. Erityisen antoisaa tuntuu olevan yllätyshyökkäysten järjestäminen. Tiedättehän, sellainen hyväntuulinen maanantaista tietämätön sieluparka, joka talloo varomattoman onnellisesti arkeaan eteenpäin. Ei maanantai sellaista salli. Se tulee ja tuhoaa virneen tuon onnettoman kasvoilta ihan vain muistuttaakseen, että se pystyy siihen.

Älkää KOSKAAN aliarvioiko maanantain voimaa. Iloitkaa vasta tiistaina. Se on turvallisempaa.


Maanantaitomaatti. Pikkasen tuntuis olevan ärsytyskynnys matalalla tällä tomaatilla.

Älä. Leivo. Maanantaisin. Ei siitä mitään kuitenkaan tule.

Äläkä tee ruokaa, jos suinkin pystyt sen välttämään. 


Maanantaisin lintujen osumatarkkuus on käsittämättömän hyvä.


Äläkä koskaan pese ikkunoita maanantaisin. Ei siitä ole mitään hyötyä. Ei yhtään mitään.


Hyvää maanantaita kaikille. Kohta se on ohi.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Automuija

Muija pitää autoista. Silloin, kun ne siirtävät muijan paikasta a paikkaan b mutkattomasti, ongelmattomasti ja mukavasti. Valitettavan usein kuitenkin käy niin, että tässä siirtymäprosessissa tapahtuu jos jonkinlaista yllättävää.  Muija on vahvasti sitä mieltä, että aivan kuten tietoteknisillä laitteilla, myös autoilla on luonne. Pirullinen luonne. Niistä on erittäin mukavaa aiheuttaa omistajalleen harmaita hiuksia tavalla tai toisella.  Ensinnäkin, autot haistavat ylimääräisen rahan. Tai hetken, kun rahalle olisi todellakin muuta käyttöä. Muija muistaa erityisen katkerana opiskeluaikojen säästämisprojektin, jonka tuloksena muija sai poikaystävänsä kanssa talteen kaksituhatta markkaa. Junnuille tiedoksi, tällaistakin rahaa on joskus ollut. Erään muijan oppilaan sanoin: "Se oli se raha, mitä oli ennen vanhaan."  Ja kyllä, heti kun auto kuuli tästä upesta säästösaavutuksesta, se pirulainen peruutti parkkipaikalla ohikulkevan auton kylkeen. Poikaystävällä ei ollut osuutta as...
14 kommenttia
Lue lisää

Muijasynergiaa

 Synergialla tarkoitetaan yleensä kahden tai useamman tekijän kumuloituvaa yhteisvaikutusta. Että lopputulos on jotakin enemmän kuin osiensa summa. No, muija osaa kumuloitua. Ainakin pihahommissa.   Kun kivimuijalle tarjotaan kiviä, hän ottaa kiviä. Koska, no. Ne on kiviä. Daa! Tämän on huomannut myös muijan kaveripiiri, joka ahkerasti tägäilee muijaa erilaisiin annetaan kiviä -ilmoituksiin. Tällainen kodittomien kivien pelastaminen on tuottanut tulosta, ja muijan pihassa komeilee lisäkivi, jos toinenkin.  Kun viime keväänä Facebookin roskalavaryhmässä tarjottiin muurikiviä (ajatelkaa, kiviä pidetään roskana!), muija merkittiin julkaisuun. Muijalla ei vielä siihen mennessä ollut ollutkaan pihassa sellaisia kiviä, joten tottahan toki ne täytyi hakea pois kuleksimasta.  Muija päätti, että kivet kannetaan sivupihalle rinteen päälle, koska sinne tulee muurikivistä hieno kukkapenkki. Niinpä muija haki uskollisella Amperallaan uudet suloiset kivet kotiin. Koska uskoll...
2 kommenttia
Lue lisää

Kiharamuija

Kun muija tupsahti tähän maailmaan (muijan äiti voi kertoa sitten tarkemmin, onko kuvaavin sana tupsahdus), koristi hänen päälakeaan porkkananpunainen pehko. Kun kutrit kasvoivat, vaalenivat ne kullankeltaisiksi ja kiertyivät kauniisti korkkiruuveille. Pikkumuija oli varsin söpö ilmestys. Pitkään ei tämäkään hiustyyli säilynyt, vaan korkkiruuvit suoristuivat ja jäljelle jäivät vaaleat suorat hiukset. Niillä sitten mentiin pitkään ja niitä krepattiin kahdeksankymmentäluvun loppupuolella juhlaan kuin juhlaan. Se vasta oli jotakin!  Kouluikäinen muija halusi kreppaamisen ohessa myös kiharoita. Kun muillakin oli. Joten täytyi mankua vanhemmilta permanentti. Kun muillakin. Ja ah, niin ihanasti se paksu otsatukkakin kihartui permanenttiaineen sipaisun jälkeen. Sillä kelpasi kipittää koulukuvaan.  Tämän jälkeen aikuisiällä muija on tasaiseen tahtiin halunnut pitkää ja polkkaa, punaista ja vaaleaa. Välillä pientä otsatukkaakin. Ja niin, niitä raitoja. Rakkaita muistoja on k...
Lähetä kommentti
Lue lisää